Oon nyt about kuukauden viettäny kotona lukulomaa, joista ne viralliset kaks viikkoa olin tosi kipeenä ja oon yhä edelleen. Ekan viikon vietin kuumeessa, tokana viikkona iski silmätulehdukset ja yskät ja nyt oon kärsiny ton yskän kanssa kaks viikkoa, eikä loppua näy. Aluks harmitti tosi paljon, koska mulla oli aika tarkat lukusuunnitelmat yms. ylppäreitä varten, mutta se lukeminen meni nyt ihan ohi ja samalla tippu (tai oikeestaan katos) mun kaikki tavotteet koko kokeita varten. Tällä hetkellä haluun vaan saada ne kaikki läpi, sehän siinä muutenkin on tärkeintä.
Kolme viikkoa oon nyt siis viettäny aika lailla sängynpohjalla tai ainakin kotona, en oo pystynyt treenaamaan yhtään ja tuntuu että koko keho olis ihan surkastunut. En kyllä uskalla ees ottaa riskiä ja kokeilla jos sitä nyt vähän vois liikkua, kaikki energia menee ihan normaaleihin asioihin enkä todellakaan tällä hetkellä haluu mitään keuhkokuumeita tai muita jälkitauteja.
Tänään aamulla heräsin tosi väsyneenä ja aamupalaa syödessäni pohdiskelin, että mitäs sitä nyt tänään lukis ja jotenkin masensi ihan hirveesti se kirjakasa mikä tuolla kaapissa odottelis. Lopulta mä vaan päätin että hei, mitäs jos mä en lukis tänään ollenkaan. Joka ikinen aamu oon heränny kasin maissa ja yrittäny huonosta olosta huolimatta lukea edes jotain, mut nyt ulkona paisto ihan täysillä aurinko ja mä päätin pitää tänään vapaapäivän. Pakkasin kameran, kolmijalan ja koiran mukaan ja lähettiin pitkälle lenkille tonne metsän keskelle. Ehkä paras päätös ikinä, toi kevätaurinko on ihan uskomattoman piristävää!
Ylppäreistä mulla on tällä hetkellä tasan puolet takana, jäljellä vielä ruotsi, historia ja espanja. Ens maanantaina mulla alkaa myös työt uudessa työpaikassa, helmikuun alussa mulla vaan iski yhtäkkiä se ajatus että ainiin, varmaan kesätöitä pitäis hakea. Toi paikka tais olla toinen tai kolmas johon hain, ja viikko haastattelun jälkeen tuli puhelu että sut olis palkattu, kiinnostaako? Alotan siis ihan upouudessa HopLopissa, joka avataan tähän ihan meijän lähelle joten ainakin työmatka tulee olee aika ihanteellinen. Samaan aikaan tasapainottelen tässä nyt kahen muunkin työn kanssa, oon toukokuuhun asti apuohjaajana kahessa kolmessa eri tanssiliikunnan ryhmässä. Ainakaan tekeminen ei lopu kesken, enkä malta odottaa että saa noi kokeet nyt pois päiväjärjestyksestä ja sitten se elämä vasta oikeesti alkaa. Ihan uudet jutut uudessa työssä ja erilainen vapaus kun ikinä ennen. Pääsykokeet kolkuttelee ovella myös, saa nähdä missä mä tuun ens syksynä olemaan!
