Mun vuosi 2020

Viime vuosi oli ehkä kaikessa kauheudessaan mun kohdalla osittain paras vuosi pitkään aikaan. Vuoden ensimmäiset kuukaudet tein töitä ja koulua hulluun tahtiin, jonka seurauksena uuvuin todella pahasti ja se valitettavasti varjosti koko vuotta, ja heti sen jälkeen iski myös korona. Mun kohdalla ei olisi voinut olla parempaa ajankohtaa. Jouduin väkisin pysähtymään ja miettimään omaa tekemistä ja olemista, ja koska mitään ei oikeastaan voinut tehdä ja minnekkään ei saanut mennä, tuntuu että omalla tavallaan palasin omille juurilleni ja aloin taas pitkästä aikaa tehdä niitä asioita mistä oikeasti nautin. Mutta mennään asiaan! Tän postauksen kuvat on aika poikkeuksellisesti suoraan puhelimen kamerasta muokkaamattomina, mun mielestä ne antaa realistisemman kuvan siitä millaista elämä on oikeesti ollut. 

Tammikuussa tein mun ensimmäiset kunnon revontuliretket ja elin ihan mielettömiä öitä, joita en unohda koskaan. Pääsin myös tekemään valokuvaushommia huskyjen kanssa ja pieniä vaellusretkiä töiden kautta, joista nautin ihan älyttömästi. Koin varmaan elämäni kovimmat pakkaset, ja kävin ekaa kertaa hiihtämässä sitten ala-asteen. 

Helmikuu oli todellakin omistettu opiskelijamenoille, ja vietin ihania hetkiä niin vuosijuhlissa kuin poronkusemassakin. Sain mun parhaat kaverit pohjoiseen muutamaksi päiväksi ja meillä oli maailman hauskin viikonloppu. Tein myös paljon töitä ja helmikuun lopussa olo alkoi olla sen mukainen.

Maaliskuussa tuli täysi romahdus, ja jouduin vihdoin myöntämään myös itselleni että nyt saa riittää. Olin aivan loppu. Äiti ja iskä ehti tulla Rovaniemelle juuri ennen kuin pahin pandemia iski Suomeen. Tein mun viimeisen työvuoron 20. maaliskuuta, jolloin koko Lappi oli jo täysin tyhjä turisteista lukuunottamatta tätä yhtä retkikuntaa. Tänä päivänä nähtiin myös koko kauden upeimmat revontulet. Karanteenielämä pisti kaiken sekaisin, ja yritin totutella etäkouluun. Onneksi oli päivittäinen skype ja ihan loistavat ulkoilukelit, ja vietin tosi paljon aikaa ulkona. Käytiin myös Riisitunturin kansallispuistossa ja Korouman vesiputouksilla, jotka oli ihan mielettömän hienoja! Tehtiin paljon pieniä päiväreissuja Rovaniemen ympäristössä, käytiin avannossa ja leivoin varmaan enemmän kuin ikinä elämässäni. Varmasti monille maaliskuu oli vuoden hirveintä aikaa, mutta mulle se oli ehkä sitä onnellisinta omalla tavallaan (lukuunottamatta sitä huolta läheisistä etelässä esimerkiksi Uusimaan sulun aikana). 

Huhtikuussa mitä parhaimmat ulkoiluilmat vain jatkui, ja lunta riitti edelleen. Kävin iltapäiväkahveilla Kemijoen jäällä, leivoin ja kävin avannossa, urheilin tosi paljon ja vihdoin huhtikuun lopulla pääsin matkustamaan kotiin. Tää oli pisin aika koko elämäni aikana kun en ollut käynyt kertaakaan kotona!

Toukokuussa vietettiin ihana vappu ja tehtiin myös vappubrunssi. Etelässä oli jo niin keväistä, ja vietinkin monta tuntia riippumatossa lukemassa. Retkeiltiin paljon mun kotikulmilla, ja kävin myös paikoissa joissa en ollut ikinä käynyt, vaikka asuin Lohjalla 19 vuotta. Käytiin katsomassa koiranpentulaumaa, josta kotiutettiin meidän uusin perheenjäsen äitienpäivänä. Söin ekat jätskit ulkona, kävin ihailemassa kirsikkapuita ja nautin koiranpentuelämästä. Toukokuun lopussa tulin takaisin pohjoiseen ja aloitin työharjoittelun. Keskiyön aurinko alkoi näyttäytyä, ja vietin monta iltaa puoleenyöhön saakka ulkona valokuvaamassa. Lenkkeilin, ulkoilin ja retkeilin, ja sain kokea Rovaniemen järkyttävät kevättulvat. Ostin oman riippumaton ja löysin mun vakkarispotin keskeltä metsää, jossa hengailin usein päivisin lukemassa. Pidettiin koulukavereiden kanssa brunssi sen kunniaksi että selvittiin ensimmäisestä kouluvuodesta.

Kesäkuussa käytiin vaeltamassa Posiolla, ja nukuttiin autiotuvassa. Oltiin perillä kahdelta yöllä ja alettiin heti paistaa lettuja. Katsoin aurinkoa autiotuvan katolta kolmelta yöllä. Täytin 23 vuotta, ja sain ihanan synttäri-illallisen mun kavereilta. Vietin edelleen paljon aikaa metsässä riippukeinuillen, se oli ihan kesän parasta aikaa. Valokuvasin tosi paljon. Kävin taas etelässä iskän 60-vuotis juhlissa, ja vietin yhden päivän yksin mökillä. Tulin juhannukseksi takaisin pohjoiseen, ja tehtiin ihan hullu juhannus roadtrip Ylläkselle. Kavuttiin Yllästunturin huipulle keskiyöllä, ja tuijotin kirkkaana paistavaa aurinkoa keskellä yötä. Toi oli yksi koko vuoden hienoimmista hetkistä. Nukuttiin teltassa uimarannalla, ja mentiin aamu-uinnille jääkylmään veteen. Reissusta jäi muistoksi myös n. 50 hyttysenpuremaa. Hullut superhelteet valtasi koko Rovaniemen, ja porotkin tulivat rannalle hengailemaan. Kävin paljon uimassa ja nautin auringosta.

Heinäkuussa tein viimeiset viikot työharjoittelua, kävin kesäteatterissa kaatosateessa ja ostin 10 litraa mansikoita pakkaseen. Löysin ihanan tupasvillapellon ja kävin aamukahveilla Ounasvaaran huipulla. Poimin ja söin elämäni ensimmäiset hillat. Aloitin ensimmäisen kesälomani varmaan ainakin viiteen vuoteen, ja suuntasin heti pariksi viikoksi mökille. Heräsin neljältä yöllä katsomaan auringonnousua ja sumuista järveä. Vietin pitkästä aikaa ihania hetkiä kavereiden kanssa, poimin marjoja, kävin Mathildedalissa ja Hangossa päiväreissuilla ja mökkeilin vähän lisää. Vietin myös ihanan päivän Helsingissä ja kaipasin tosi paljon Helsinki-kesää. 

Elokuu alkoi mökkireissulla Parkanoon, jossa vietettiin kolme päivää paljussa. Ja syötiin. Tulin takaisin Rovaniemelle, poimin sangoittain mustikoita ja aloitin tutoroinnin. Näin pitkästä aikaa auringonlaskun, ja muistin kuinka ihania ne onkaan. Jouduin jättää välistä pitkään odotetun Norjan reissun ja tein ensimmäisen koronatestin. Vietin karanteenissa neljä päivää ja heti negatiivisen tuloksen jälkeen juoksin ulos kotoa. 

Syyskuussa taisin olla n. 9 päivää kotona. Kävin Kilpisjärvellä, Pallaksella,  Ylläksellä, Kolilla, Jyväskylässä ja Saariselällä. Näin elämäni hienoimman ruskan käsivarren alueella, ja elin ehkä yhden elämäni onnellisimmista hetkistä Pallastunturin juurella, kun söin mustikoita suoraan pensaasta pitkän vaelluksen jälkeen ja join vettä tunturipurosta. Ihailin Suomen kansallismaisemia Kolin huipulta. Tein neljän päivän vaelluksen Urho Kekkosen Kansallispuistossa, jonka aikana olin myös neljä päivää täysin ilman puhelinta ja se oli ihanaa. Näin vuoden ensimmäiset revontulet.

Lokakuussa kävin Inarissa ja Lemmenjoen kansallispuistossa. Tein paljon koulujuttuja ja matkustin taas Lohjalle syysloman viettoon. Kävin Helsingissä ja vietettiin ihana hetki Eiran rannalla aamukahveja juoden, ja ikävöin taas Helsinkiin. Rovaniemelle satoi ensilumi, ja kävin myös ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa avannossa. Tehtiin ihana lumiretki Ounasvaaralle ja nähtiin paljon poroja. Kävin syömässä hyvissä ravintoloissa ja vietin tosi paljon aikaa yliopistolla.

Marraskuussa alkoi taas olla aika loppu, ja erityisesti loppu neljän seinän sisällä olemiseen. Matkustin taas Lohjalle, jonne satoi myös lunta ekaa kertaa pariin vuoteen. Vietin ihanan viikonlopun Turussa, ja näin auringon viimeistää kertaa koko vuonna. Kirjoitin gradua päivät pitkät ja muuta ei sitten oikeastaan jaksanutkaan. Tein päätöksen, etten edes yritä valmistua kesään mennessä. 

Joulukuussa nautin lumesta ja kävin hiihtoretkellä Käyrästunturilla. Sain viimeiset kurssit tehtyä ja suoritin graduseminaarin loppuun. Jäin kolmen viikon joululomalle, jonka aikana en tehnyt mitään. Ja vasta nyt jälkikäteen huomaa, kuinka tarpeellista se oli. Näin perhettä ja kavereita sen mitä sai, nukuin yli 10 tunnin unia joka yö enkä avannut konetta kuin ehkä kerran. Pelattiin paljon lautapelejä ja vietettiin ihana uusi vuosi parhaiden kavereiden kesken. 

Viime vuoteen mahtui kyllä tosi paljon ahdistusta ja surua, mutta myös ihan sairaan paljon ihania hetkiä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en ollut koko ajan töissä opintojen ohella ja kesällä, vaan sain reissata ympäri Lappia ja kävin oikeastaan kaikkialla missä halusin käydä. Sain niin paljon inspiraatiota kaikesta mitä ympärillä oli, ja valokuvasin enemmän kuin koskaan. Tajusin, kuinka tärkeetä luonnossa oleminen mulle on, ja vaikka usein kaipaa ihan ihme asioita, olin ihan onnellisimmillani keskellä erämaata ilman puhelinta, ilman aktiviteetteja hernekeittoa syöden. Tajusin, ettei koko ajan tarvitse suorittaa, ja että esimerkiksi omista rahallisista säästöistään voi nauttia jo nyt eikä eläkkeellä. Erityisesti loppu vuoden kamppailin tosi paljon kahden kodin välissä, enkä vieläkään tiedä kumpaan paikkaan haluan koulun jälkeen. Siitä johtuen päätinkin, etten valmistu vielä kesällä, koska ei ole mikään kiire ja se vie myös paljon paineita pois. Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli tosi erilainen, mutta tosi ikimuistoinen, ja erityisesti mulle todella tarpeellinen vuosi.