4.8.2015

Meijän rakas lähti tiistaina viimesille unille. Peni olis viikon päästä täyttäny vuosia, olihan se jo vanhus ja monet eri jutut vaivas mutta jakso se viimesille päiville asti olla ihana reipas oma ittensä. Mun mielestä jopa vähän reippaampi kun viime aikoina, käveltiin monet kerrat pidempi lenkki mitä usein, yleensä riitti vaan matka kentän kulmalle ja sitten oltiin valmiita menemään kotiin.
On varmaan vielä tosi pitkään outo tulla kotiin kun ei sitä tuttua karvanaamaa näykkään enää vastassa, kukaan ei syökkään mun ylimääräsiä kurkkuja kun teen leipää tai heittele vesikippoa keittiössä kun on jano.
Mä olin ihan pieni kun Peni meille tuli, haettiin se tosi yllättäen toisesta kodista meille ja lähettiin suoraan sukulaissynttäreille uus kamu autossa. Se rakasti olla mökillä ja syödä, ennen se leikki mutta viimesinä vuosina tyyty kattomaan kun pienempi veikka rynni pallon perässä mutta innostu kuitenkin välillä itekkin, varsinkin painimaan. Talvisin siitä tuli ihan kun pentu taas, lumi oli vaan niin ihanaa ja sitä oli kiva kaivaa nenällä, kesäsin taas pihan laatotuksella oli ihana makoilla auringossa ja tuijotella kadulle.
Onneks Peni oli (välillä) maailman valokuvauksellisin koira ja siitä jää paljon hyviä muistoja, meijän rakas♥