LAPLAND CALLING!

Pari vuotta sitten, syksyllä 2017, lähdin mukaan Haaga-Helian opintomatkalle Lappiin, sillä reissu oli osana yhtä sen hetkistä koulukurssia ja vaikutti kaikin puolin hauskalta ja mielenkiintoiselta (kirjoittelin reissusta myös silloin tänne). Ennen kyseistä matkaa pohjoisin paikka jonne olin koskaan matkustanut oli Sotkamo, jossa vietin viikon talviriparilla, joten Lappi ja Rovaniemi ei herättänyt mussa ihan hirveesti mitään ajatuksia, mutta muistan kuinka innoissani olin. Enpä olis silti uskonut, että tasan kahden vuoden päästä olisin muuttamassa Rovaniemelle.

Ensimmäisen kerran ajatus maisterinopinnoista Lapin yliopistossa heräsi joskus ennen mun vaihtariaikaa, joku oli ehkä joskus maininnut siitä, mutta en tarkalleen ottaen muista miksi ja miten juuri tuolloin vaihdossa se ajatus lopullisesti iskostui mun päähän. Löysin jopa Snapchat-muiston keväältä 2018, jolloin olin lukemassa viimeisiin tentteihin Alicanten yliopistossa ja kuvatekstinä oli: ''Oon nyt melko varma että tää amk-tutkinto puristetaan läpi kesään 2019 mennessä ja sitten suuntaan maisterinopintoihin Lapin yliopistoon''. Tossa vaiheessahan mulla oli koulua vielä yli vuosi edessä, ei tietoakaan opinnäytetyöstä, valmistumisesta ja työpaikasta, joten oli todella todella todella hassua nyt jälkikäteen löytää toi kuva, koska mulla ei ollu minkäänlaista muistikuvaa moisesta.

Sen jälkeen kun olin palannut takaisin Suomeen ja aloittelin viimeistä vuotta Haaga-Heliassa, selailin aika ahkerasti Lapin yliopiston kahta matkailualan maisterin tutkintoa, ja sen muistan elävästi että päätin hakea kouluun tosissani syksylle 2020. Ajatuksena oli pitää yksi välivuosi, tehdä töitä ja elää hetki ilman koulua. Viime syksy oli mulle tosi raskasta aikaa, tein yhtä aikaa kahta työtä, opiskelin viimeisiä kursseja ja pusersin opinnäytetyötä aika raivokkaalla tahdilla. Aikalailla tammikuun puolenvälin jälkeen tuli ahdistus siitä, että enää pari kuukautta valmistumiseen, mitä mä haluan tehdä, mitä jos en saakkaan töitä: mulla ei ole mitään varasuunnintelmaa. Hakuaika mun haluamaan tutkintoon päättyi 31.1.2019, ja 28.1.2019 seisoin Helsingin keskustan Postissa kyselemässä että onko mitään mahollisuutta saada tätä kirjettä perille Rovaniemelle kolmen päivän sisällä. Maksoin siitä toimituksesta lähemmäs kymmenen euroa, ja sormet ristissä laitoin kirjeen menemään. Ei ollut siltikään ihan 100% varmaa että koko hakemus ehtii perille, mutta Postin täti kovasti tsemppasi mua ja sanoi että eiköhän se perille ehdi. Mulla ei ollut minkäänlaista toivoakaan siitä että tulisin pääsemään sisään, mutta nyt olin ainakin yrittänyt.

Sen jälkeen unohdin koko asian. Kävin viettämässä jopa pitkän viikonlopun Rovaniemellä opiskelijatapahtuman merkeissä, ja ehkä silloin ekan kerran heräsi toivonkipinä siitä että vitsi olis siistiä jos opiskelisin täällä sittenkin jo ens syksynä. Mutta enhän mä sinne pääse. Kyseiseen ohjelmaan otettiin nimittäin vaan 10 opiskelijaa, eli todella vähän. Tein töitä, kävin reissussa, valmistelin opparia ja viimesiä kursseja ja nautin viimeisistä hetkistä opiskelijana. Koulusta tuli vahvistus siitä että hakemus oli todentotta mennyt perille, mutta lähinnä vaan hymyilin ja nauroin että olipa varmaan elämäni turhimmat 10 euroa.

Huhtikuun alussa olin ihan normaalisti töissä, oli vielä aika aikainen aamu ja tiesin että tänään on se päivä kun ne tulokset tulee, mutta koska aamulla mitään ei ollut vielä kuulunut niin ajattelin tietysti pelin olevan jo aikalailla menetetty. Pari tuntia myöhemmin vilkaisin puhelinta ja näin sähköpostiviestin nimellä ''University of Lapland Admission Results: TourCIM'', joka jatkui sanoilla: ''Dear Saija, Congratulations!''. Oikeestaan muuta en edes ehtinyt lukea ennen kuin ryntäsin vessaan ja mietin että mitähän sitä tuli taas tehtyä. Aivan paniikissa lähetin viestiä perheelle ja kavereille että hei, mulla alkais opiskelut syksyllä ROVANIEMELLÄ. Muutaman päivän mietiskelin asiaa, mietin jopa ihan tosissani että uskallanko ottaa tätä paikkaa vastaan. Mutta kyllä mä heti ton sähköpostin saadessani tiesin että tää meni just niin kuin piti.

Tänään on tasan 25 päivää siihen kun muuttoauto lähtee mun rakkaan Haaga-kodin pihasta 800 kilometrin päähän uuteen kotiin. Elämä on ihan hullua välillä.