Fiiliksiä ensimmäisiltä kuukausilta

Ja niin se aika vaan hurahtaa, sillä nyt on jo puolisentoista kuukautta Lappi-elämää takana. Ajattelin, että tää saattais olla hyvä hetki avata vähän ajatuksia tästä ''uudesta elämästä'', sillä huomenna suuntaan pienelle etelän lomalle, eli suunta kohti Helsinkiä ja Lohjaa ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen.

Ihan ensinnäkin olisin olettanut, että tää alku olisi ollut paljon vaikeampaa, ja koti-ikävä olisi iskenyt edes jossain määrin, mutta oikeestaan sitä ei ole tapahtunut vielä missään vaiheessa. Rakastin mun elämää Helsingissä, ja siellä oli ihanaa että asui kuitenkin tunnin päässä perheestä ja näki tärkeitä ihmisiä kuitenkin huomattavasti useammin kuin nyt, ei joka viikko mutta useamman kerran kuukaudessa. Tiesin sisimmässäni, että viihdyn Rovaniemellä varmasti, mutta olihan se outoa ja kamalaa muuttaa aivan uuteen kaupunkiin, mistä ei oikeastaan tiennyt mitään eikä tuntenut lähes ketään. Helsinki oli sentään tuttu kaupunki, kun sinne muutin kolme vuotta sitten, mutta Rovaniemi ei laisinkaan muutamaa pikavisiittiä lukuunottamatta.

Onni oli, että koulu täällä päässä alkoi melkein heti, ja ensimmäisinä orientaatiopäivinä pääsi jo tutustumaan uusiin luokkalaisiin ja kaupunkiin vähän paremmin. Ensimmäisinä viikkoina oli myös paljon kivaa ohjelmaa ja koko ajan tapahtui jotain ja tapasi uusia ihania ihmisiä, joten sitä yksinäisyyden tunnetta ei juurikaan ehtinyt edes muodostua. Päin vastoin, joskus oli ihanaa kun olikin päivä jolloin ei ollu mitään, ja sai vain olla kotona.

Koulussa mua jostain syystä jännitti taas tuo englanniksi opiskelu, vaikka koko edellisenkin tutkinnon opiskelin englanniksi ilman ongelmia, mutta pelkäsin että yliopistotasolla se tulisi tuottamaan enemmän vaikeuksia. Se on ollut osittain totta ja osittain ei: itse kielen kanssa ei juurikaan ole ongelmia, mutta koska luettavat asiat ja tenttialueet ovat HUOMATTAVASTI pidempiä mihin olin tottunut, niin asian sisäistäminen ja oppiminen myös vievät todella paljon enemmän aikaa. Luultavasti se on täysin tuttua muille yliopistolaisille istua täysiä päiviä koulun kirjastossa lukemassa, mutta koska ammattikorkeakoulussa ei oikeastaan ikinä ollut varsinaisia tenttejä tai mitään vastaavia lukumääriä, tuntui se todella hankalalta jäädäkin luennon jälkeen vielä neljäksi tunniksi pänttäämään. Nyt siihen on jo tottunut, ja on ehkä löytänyt jo niitä keinoja joiden avulla itse oppii parhaiten, ja nykyään se tuntuu oudolta jos ei vapaapäivinä mene yliopistolle lukemaan! Tänään tein myös ensimmäisen tenttini, joka kaikkien pelkojen ja epäitoivon täyteisten viikkojen luku-urakan jälkeen meni myös hyvin.

Kaikinpuolin Rovaniemi ja Lappi vaan sopivat mulle aika todella hyvin. Nautin olosta täällä ihan äärettömän paljon, ja ainakaan vielä ei perhettä ja muita ystäviä lukuunottamatta tunnu että täältä puuttuisi mitään. Jo nyt ensimmäisen parin kuukauden aikana oon päässyt tekemään niin huikeita ja ihmeellisiä asioita, mihin ei etelä-Suomessa ole edes mahdollisuutta, ja erityisesti vaeltamisesta ja luonnosta on tullut mulle todella tärkeitä ja rakkaita asioita. En malta odottaa talvikautta ja kaikkea sitä uutta mitä se tuo tullessaan. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, on se tietysti se kaikkien rakastama kaamos, joka jo uhkaavasti tekee tuloaan. Puoli seitsemän aikaan alkaa olla jo säkkipimeää, ja pikkuhiljaa myös tuo ihana ikkunasta näkyvä ruska alkaa tippua pois. Joten ensilumea odotellessa!