1. Tein lähestulkoon koko marras-joulukuun pelkkää yövuoroa, ja mun vuorokausirytmi oli ekaa kertaa ehkä ikinä aivan päälaellaan: menin nukkumaan suunnilleen kolmelta aamulla ja heräilin siinä 12 maissa. Lopulta pääsin tekemään myös muutamia päiväreissuja ja vitsi miten ihana tunne oli kun pääsi näkemään auringonnousun pitkästä aikaa ja ihailemaan maisemia ihan päivänvalossa! Kaamos tuli ja meni, ja kyllä se energiatasoissa jonkun verran näkyi, mutta nää kuuluisat kaamosvärit oli kyllä aivan upeita. Tää kuva on otettu Vikakönkäältä, n. 25 minuutin päässä Rovaniemeltä yhtenä iltapäivänä auringonlaskun aikaan, eli suunnilleen klo 13.30.
2. Niin kuin yllä mainitsin, tein ja teen edelleen pääasiassa revontulikuvausreissuja. Joulukuussa taisin nähdä jotain pientä taivaalla suunnilleen kahdesti, ja tammikuussa näin mun ensimmäiset ''oikeat revontulet'', eli sellaiset miksikä niitä olinkin aina kuvitellut: koko taivas oli täynnä niitä ja ne pystyi nähdä myös ihan oikeasti eikä vaan kameran näytön läpi. Tää kuva on otettu ihan tammikuun alussa, ja on yhä edelleen varmaan yks mun elämän hienoimmista ja ihmeellisimmistä hetkistä.
3. Yks rakkaimmista paikoista täällä mulle on ehdottomasti Ounasvaara kaikessa komeudessaan. Siellä lenkkeilin syksyllä, keräsin mustikoita, näin ensimmäistä kertaa poroja ja nyt talvella oon säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt siellä kävelyllä, hiihtämässä tai muuten vaan kuvailemassa. Joulukuu oli mulle todella kiireistä ja myös aika stressaavaa aikaa, ja ennen mun viikon pituista joululomaa mulla oli yksi vapaapäivä jolloin kävelin ihan Ounasvaaran huipulle ja kävelin siellä lumisten metsien keskellä pari tuntia. Olin kävelemässä takaisin kotiin päin ja yhtäkkiä jostain puiden lomasta näin ihan ihmeellistä pinkkiä ja oranssia hehkua, ja kun vihdoin pääsin sieltä metsästä aukeammalle paikalle, ilmeistyi tällainen ihan mieletön auringonlaskumaisema.
4. No se lumi! Vaikka ihan hirveitä pakkasia täällä ei vielä toistaiseksi oo ollu muutamia viikkoja lukuunottamatta, on pysyvä lumipeite ollut kuitenkin jo marraskuusta asti ja se on ollut aivan ihanaa. Tää kuva on otettu marraskuun lopussa myöskin Ounasvaaralta, jolloin oli ihan hullut pakkaset ja seisoin näköalatornissa aivan umpijäässä odottaen auringonlaskua.
5. Tää kuva on yksi mun suosikeista sen takia, että tää periaatteessa näyttää siltä että tää olisi otettu keskellä päivää, mutta takana näkyvät pienet revontulet paljastaa todellisuuden: kello oli tässä jo lähemmäs keskiyötä, mutta täysikuun takia oli todella valoisaa, aivan kirkas tähtitaivas ja myöskin todella hienot revontulet!
6. Tässä kuvassa taas näkyy kaamoksen parhaat puolet, tykkään tän kuvan tunnelmasta ja väreistä jotenkin todella paljon, ja tää kuvastaa mun mielestä talvista Lappia ihan täydellisesti!
7. Musta tuntuu että mun ''aikuiselämässä'' on toistaiseksi ollut kolme isompaa vaihetta. Helsinkielämä, jolloin olin mukavassa toimistotyössä Helsingin keskustassa, kävin paljon ulkona syömässä ja elin ainakin mun mielestä tosi vauhdikasta ja tyypillistä kaupunkielämää. Puolivuotinen Espanjassa, jolloin sain elää huoletta ihan uudessa maassa tutustuen jatkuvasti uusiin ihmisiin, pääsin reissaamaan ja näkemään ihania uusia maita ja kulttuureita eikä tarvinnut pahemmin stressata yhtään mistään. Nyt taas elän kolmatta ja ihan erilaista elämänvaihetta, jossa viihdyn toppahousut ja pipo päässä lumihangissa pyörien, erilaisia erätaitoja harjoitellen ja jotenkin luonto on paljon enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Tää kuva tiivistää tän mun tän hetkisen elämän täydellisesti!
8. Aurinkoisia päiviä ei tuossa joulukuun aikana ihan hirveesti ollut, mutta aina ku niitä oli, yritin lähteä ulos nauttimaan tuosta ihmeellisestä valoilmiöstä. Pahimpaan aikaan päivänvaloa taisi olla n. 2,5 tuntia, ja tää kuva on otettu juurikin tuolta ajalta!
9. Tässä näkyy mun työpaikka! Mun iltoihin kuuluu siis lähinnä revontulien metsästäminen, asiakkaiden auttaminen heidän omien kameroidensa kanssa ja tietysti itse kuvaaminen, jonka lisäksi laitetaan aina tulet kodan sisälle ja grillaillaan vähän makkaraa ja nautitaan illasta. Tää on yks ihan mun suosikkikuvista ikinä, vasemmalla näkyy ihana tähtitaivas, oikealla revontulien heijastukset, taustalla synkkä metsä ja keskellä kota jonka sisällä loimuaa nuotio. Ei hullumpi tapa viettää yötä!
10. Viimeiseen kohtaan en osannut päättää kuvaa, joten valitsin kaksi! Nää on mun tuoreimmat revontuliotokset itseasiassa viime yöltä, ja kyllä oli taas melkoinen yö. Tää on vaan niin siistiä hommaa, ja oon ihan älyttömän kiitollinen koko Beyond Arcticin porukalle joka on mahdollistanut tällaisen työpaikan. Joulukuun ikuisten pilvisten iltojen ja lumisateiden keskellä olin jo aika varma että mitään revontulia ei oo olemassa ja ne on jotain urbaanilegendaa, mutta onneksi välillä on myös näitä öitä. Ja ehkä ihan hyväkin ettei joka yö, koska nyt näitä onnistumisen hetkiä osaa arvostaa ainakin iha erilaisella tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti