Miten sujui ensimmäinen vuosi Lapissa?

Tasan vuosi sitten elettiin melko jänniä aikoja, kun valmistelut Lappiin muuttoa varten alkoivat uhkaavasti lähestyä. Mulla oli Helsingissä ihana työpaikka, ihana koti, perhe ja kaikki läheisimmät ystävät asuivat vielä hyvän matkan päässä ja kaiken kaikkiaan elämässä oli kaikki tosi hyvin. Silti päätin pakata koko elämäni ja lähteä yli 800 kilometrin päähän kokeilemaan miltä se elämä pohjoisessa oikein maistuu. Mulla oli edessä kahden vuoden maisterinopinnot Lapin yliopistossa matkailututkimuksen puolella, ja kaikista menneisyyden elämänmuutoksista tää oli kyllä hulluin ja pelottavin.

Lapissa on ihanaa. Täällä elämä tuntuu jotenkin rennommalta ja stressittömämmältä, pienillä asioilla ei ole niin suurta merkitystä ja elämä rullaa aina eteenpäin. Mun mielestä oli ihana jatkaa opintoja, ja yliopistomaailma verrattuna ammattikorkeakoulun opintoihin oli tosi erilaista. Vaikka joulukuun viimeisille viikoille asti jatkuneet kurssit eivät sillä hetkellä voineet vähempää kiinnostaa ja tuntui ettei ensimmäisen puolen vuoden aikana oppinut mitään, voin nyt jälkikäteen onnekseni todeta tämänkin väitteen vääräksi. Opin tän vuoden aikana ihan hirveästi kaikkea, ja tärkeintä on se, että löysin alalta sen mikä mua kiinnostaa, ja se on juurikin se kotimaan matkailun kehittäminen. Näillä eväillä on aika hyvä lähteä jatkamaan toiselle ja (toivottavasti) viimeiselle vuodelle.

Kehitystä tapahtui vuoden aikana ''ammatillisella'' puolella myös muutenkin, kun pääsin kirjaimellisesti keskelle turistikaaosta ja sain työskennellä koko talvikauden. Valokuvaus on aina ollut mulle tosi tärkeä harrastus, ja nyt sain tehdä sitä ekaa kertaa myös työkseni. Kun hain tuohon kyseiseen työpaikkaan, se tuntui olevan ihan täysin mun osaamisalueen ulottumattomilla, ja nyt jälkikäteen on ihana ajatella että selvisinkin siitä ja itseasiassa todella hyvin. Pääsin tekemään ja näkemään ton työn kautta niin paljon asioita, mitkä aivan varmasti olisivat jääneet muuten tekemättä. Tällä hetkellä matkailuala on aika pulassa, ja vähän pelottaa löytyykö tulevalle kaudelle ollenkaan töitä, mutta myös tän kesän aikana sain kehittää itseäni todella monella tavalla on taas eri tavalla valmiina uusiin haasteisiin. Viime vuonna en todellakaan osannut tehdä nuotiota, mua suorastaan kauhistutti olla vastuussa ryhmästä keskellä Lapin talvea enkä tiennyt mitään kamalampaa kuin ajaa isoa autoa keskellä yötä liukkailla metsäteillä. Nyt noi kaikki on jo tuttua ja turvallista, joten pelottavistakin haasteista selviää kyllä aina!

En ehkä myöskään ennen tänne muuttoa tajunnut sitä kuinka tärkeä asia luonto mulle on. Varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana kiipesin joka viikko Ounasvaaralle, lähdin mustikkaretkille ja olin niin fiiliksissä siitä kuinka sai syödä aamupuuron kanssa itse keräämiä mustikoita, ja nautin ihan äärettömän paljon kaikista retkistä joita tehtiin uusien koulukavereiden kanssa. Mulla ei oo kertaakaan tän vuoden aikana tullut täysillä sellaista tunnetta, että pitäisi päästä ulkomaille kokemaan ja näkemään asioita, koska oon päässyt tän vuoden aikana retkeilemään vaikka missä. Ja erityisesti vaeltamisesta on tullut mun uusi lempparijuttu. En tiedä mikä siinä on, mutta se trangialla keitetty pussipasta ja teltassa nukkuminen keskellä metsää on ihan parasta.

Mutta ei tää kyllä mikään elämäni helpoin vuosi ollut, se täytyy myöntää. Se, ettei kotiin perheen luokse pääsekään ihan tosta noin vaan oli välillä, erityisesti talvella, tosi raskasta. Vaikka monta vuotta onkin jo asunut omillaan, niin täällä tuntui että se etelän tukiverkosto kyllä puuttui, ja nyt sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Talvi oli ihana, mutta se oli aivan järjettömän pitkä! Ja vaikka rakastin mun työtä, niin revontulien jahtaaminen öisin yhdistettynä yliopiston aamuluentoihin ei pidemmän päälle toiminutkaan, jonka sai sitten loppukaudesta tuntea melkoisena loppuunpalamisena.

Oliko tänne muutto sitten kaiken sen arvoista? Oliko hyvä päätös jättää tasapainoinen ja turvallinen elämä etelässä ja rakentaa kaikki uudestaan Rovaniemelle? Todellakin oli! Täällä asuessani mä oon löytänyt itsestäni ihan uusia puolia, oon saanut uusia näkemyksiä niin tulevaisuuden työelämään kuin ihan perus arkeenkin, ja ollut vaan kaikinpuolin innostuneempi ja inspiroituneempi monista asioista. On ihanaa, että on vielä ainakin toinen vuosi jäljellä rollo-elämää. Ens vuoden suurimpana urakkana tulee olemaan mun gradu, josta oon myös jo aika innoissani. Samaan aikaan ahdistaa, että taaskaan ei ole mitään hajua missä mä olen ensi vuonna tähän aikaan. Mutta siihen asti täytyy nauttia täällä olemisesta ihan täysillä!