Ylläs: Kuertunturi ja Tuomikurun talvikävelyreitti

Nyt on hyvä hetki muistella muutaman kuukauden takaista reissua Ylläkselle! Ylläs on Lapin kohteista ehdottomasti mun suosikkien joukossa, ja aiemmin olinkin käynyt siellä vaan kesällä ja syksyllä, joten tällä kertaa odottivat tykkylumiset tunturimaisemat. Lähdettiin aamusta ajelemaan Rovaniemeltä kohti Yllästä, ja ensimmäisen päivän agendana oli lumikenkäretki Kuertunturille. Reitin pituus oli n. 6 kilometriä, ja vaikka meillä lumikengät olikin matkassa mukana, oli polku ylös tuntureille sen verran hyvin tamppaantunut kulkijoiden jaloissa joten ilmankin olisi pärjännyt. Korkeissa nousuissa lumikengät olivat kuitenkin hyvä apu, ja näitä nousuja muuten riitti!

Reitin alku oli melko tasaista ja heti alkuun päästiin kulkemaan upeiden kynttiläkuusien lomassa, mutta isomman aukion jälkeen alkoi ylämäki kohti tunturia. Ensimmäisen isomman nousun jälkeen kun kääntyi katsomaan taakse ei meinannut uskoa silmiään: jo näin puolivälissä maisemat Yllästunturille olivat ihan uskomattomat! Meille sattui melko pilvinen päivä, ja selkeällä säällä olisi varmasti näkynyt vieläkin pidemmälle.

Reitti itsessään oli suhteellisen vaivaton ja nopeakulkuinen, mutta lukuisten valokuvausstoppien takia reissuun kului kuutisen tuntia. Ylhäällä tunturissa oli niin kova tuuli, ettei siellä viihdytty kovinkaan kauaa, vaan siirryttiin evästauolle hieman alemmas. Tässä vaiheessa kuviteltiin, ettei seuraavan päivän seikkailut voisi mitenkään ylittää tätä kokemusta, mutta väärässä oltiin! 

Toisen päivän retkikohteena oli Tuomikuru, jonka reitti lähti heti Ylläksen laskettelukeskuksen pihasta. Täällä päästiin heti tunturiin, ja ihanat tykkylumipuut tervehtivät jo alkumetreillä. Tää reitti oli ehdottomasti mun lemppari, ja ylhäältä tunturista oli ihan mielettömät maisemat taas kerran. Positiivisena yllätyksenä oli kota reitin puolivälissä, jota ei jostain syystä oltu ollenkaan huomattu reittikuvauksesta, joten päästiin lämmittelemään tulen äärelle hetkeksi. Aivan mieletön talvikävelyreitti, täälläkään lumikengät eivät välttämässä olis olleet elintärkeät, mutta matka kulki aika vaivattomasti niiden kanssa!

Majoitus meillä oli tällä kertaa Kittilän puolella, joten kotiinlähdön päivänä poikettiin vielä matkalla Levillä ja käytiin kurkkimassa joulupukin mökillä. Tänne tosiaan pääsee talvellakin ihan ilman suksia, mentiin gondoli-hissillä ylös ja lähdettiin lumikengillä varovasti etenemään alaspäin kohti mökkiä. Alastulo sujui melko helposti, mutta ylösmeno olikin sitten ihan oma tarinansa. Aivan järkyttävä vastatuuli ja pystysuora mäki veivät kyllä kaikkien reissulaisten mehut, mutta upeat kolme päivää saatiin seikkailla Lapin tuntureilla!