Tänä syksynä mulla alkaa (toistaiseksi) viimeinen opiskeluvuosi, ja ainakin tavoitteena olisi valmistua yhteiskuntatieteiden maisteriksi ensi vuonna. Vuosi sitten valmistuin matkailualan restonomiksi, ja valmistumisen kynnyksellä mulla oli todella vahva tunne siitä, etten tiedä vielä tarpeeksi, en ole oppinut tarpeeksi, enkä ole vielä valmis ja halusin opiskella lisää. Nyt vuoden matkailututkimuksen maisteriopintojen jälkeen voin todeta, että opiskelujen jatkaminen oli ehdottomasti oikea päätös. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto luonnollisesti eroavat toisistaan monillakin tavoilla, mutta olen todella tyytyväinen siihen että olen saanut kokea molemmat puolet: Haaga-Helian opinnoista sain valtavasti käytännön oppeja ja kokemusta ihan oikeasta työelämästä, kun taas Lapin yliopisto on antanut eväät akateemisempaan puoleen ja syventänyt tietojani ja taitojani matkailualasta tieteen alana. En usko, että pelkän alemman korkeakoulututkinnon jälkeen olisin löytänyt sen oman juttuni, vaan se vaati ehdottomasti lisää opiskeluvuosia. Ja onhan se nyt siistiä valmistua maisteriksi!
Neljä vuotta sitten kun aloitin opinnot, olin jatkuvasti tekemisissä yhden kysymyksen kanssa: no mikä susta sitten oikeen tulee kun valmistut? Matkailuala on monelle todella vieras käsite, eikä sitä yhä edelleenkään nähdä monien silmissä vakavasti otettavana alana. Matkailututkimus on sitten vielä aivan täysin asia erikseen, ja yliopisto-opintojen alkaessa sain vielä enemmän kysymyksiä koskien sitä, että miten matkailua voidaan muka tutkia, ja onko tästä tutkinnosta muka jotain hyötyä? Eikö pelkkä restonomin tutkinto riitä, ja miksi opiskella alaa, jonka työtehtäviä pääsee tekemään kuka tahansa ilman minkäänlaista paperia? Opiskeluvuosien aikana tätä on muiden ennakkoluulojen kautta joutunut välillä itsekin epäilemään, ja välillä se on myös turhauttanut todella paljon. Käytänkö viisi vuotta elämästäni opiskellakseni alaa, jota uhkaavat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tällä hetkellä kenties koko alan pysäyttävä pandemiakriisi? Onko tulevaisuudessa edes mahdollista matkustaa?
Vaikka erityisesti tämän hetken tilanne maailmalla kauhistuttaa oman työllistymisen puolesta, voin silti täysin käsi sydämellä sanoa, etten kadu hetkeäkään tälle alalle päätymistä. Syy sille, miksi alunperin lähdin opiskelemaan matkailualaa oli puhtaasti kiinnostus erilaisia kulttuureita ja maita kohtaan. Halusin oppia tuntemaan maailmaa, sen ihmisiä, ja olla yksi niistä, joka mahdollistaa ne jopa elämää mullistavat kokemukset, joita reissaamisen kautta voi saada. Halusin olla osa sitä porukkaa, joka myös tutkii ja tekee töitä sen eteen, että tulevaisuudessa meillä on maailma jota nähdä. Tällä hetkellä liputan täysillä kotimaan matkailun puolesta, ja haluan päästä kehittämään matkailua Suomessa nimenomaan suomalaisille, koska meillä on ihan uskomaton maa ja se on täynnä paikkoja ja palveluita, jotka jokaisen täytyisi joskus kokea.
Menneenä kesänä olin työharjoittelussa, ja harjoittelun suorittaminen vaati myös harjoitteluraportin kirjoittamisen. Sinä aikana jouduin ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti miettimään omaa suhtautumistani matkailualaan, matkailututkimukseen ja tulevaisuuden haaveisiini ja tavoitteisiini. Sain raportistani palautetta, jossa oli nostettu esiin yksi lause, jota en ehkä sitä kirjoittaessani edes sen kummemmin miettinyt:
''Uskon kuitenkin siihen, että ihmiset eivät lakkaa matkustamasta, mutta matkustaminen tulee muuttumaan monellakin tavalla tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Se miten se muuttu, ja miten siitä tehdään kestävämpää, on juurikin meidän matkailualan opiskelijoiden tehtävä.''
Pohdin raportissa myös paljon sitä, että tulenko vielä tämänkään tutkinnon jälkeen tuntemaan itseäni tarpeeksi varmaksi ja jollain tapaa valmiiksi, sillä tällä hetkellä en voi sanoa olevani täysin varma omasta osaamisestani. Näihin pohdintoihin olin saanut kommentteja siitä, että tulevia asiantuntijoita tarvitaan, koska matkailu nimenomaan tulee muuttumaan vuosien aikana, mutta se tuskin koskaan katoaa, ja juurikin tämä on se pointti, miksi matkailualaa opiskellaan ja miksi matkailututkimus ja sen opinnot ovat tarpeellisia. Työn kautta oppii varmasti, ja sen olen todennut esimerkiksi alemman tutkintoni ohessa töitä tehdessäni, mutta en varmasti voisi käyttää samanlaista ammattitaitoa ilman matkailututkimuksen ja restonomin opintoja. Myös yksi lohtuttava lause löytyi kommenteista:
''Asiantuntijana et ole koskaan valmis. Opinnoissa saat paljon tärkeitä työkaluja asiantuntijuuden toteuttamiseen, mutta sisällöllinen asiantuntijuus karttuu jatkuvasti muuttuvan maailman mukana.''
Välillä turhauttaa, pelottaa ja jännittää, mutta ainakaan ei kaduta hetkeäkään, että valitsin matkailututkimuksen opinnot. Mua ainakin helpottaa tieto siitä, että on osaavia ihmisiä, joiden tavoitteena on tehdä matkailusta mahdollisimman ekologista ja kestävää kaikilta osa-alueilta, ja sen kautta mahdollistaa matkustaminen vielä vuosienkin päästä. Toivottavasti pian mä olen yksi näistä!
