SUMMER 2019

Tää kesä oli siitä tosi erityinen, koska tiesin että se tulee olemaan viimeinen kesä Helsingissä ehkä ikinä, ehkä pitkään aikaan tai ehkä löydän tieni takasin tänne jo vuoden päästä, mutta halusin ottaa siitä kaiken irti ja tehdä vihdoin monia asioita, joista oon puhunu niin kauan kun oon täällä asunut. Pienempänä sanoin aina, etten koskaan tuu muuttamaan Helsinkiin, mutta nyt kun täällä on aikalailla tasan kolme vuotta tullut pyörittyä, niin eihän sitä haluais millään lähteä pois. Erityisesti Haaga, jossa oon koko aikani täällä asustellut, on tullut niin rakkaaksi, ja oon todella iloinen että sain asua just täällä ja rakentaa oman kotini tänne. Helsingissä olon lisäksi sain viettää ihanan paljon aikaa meijän mökillä, josta on viime vuosien aikana tullu niin tärkeä paikka, ja se todellakin on hyvää vastapainoa kaupungissa asumiselle. Aivan ihana kesä takana, ja kesältä jäi monien muistojen lisäksi myös paljon ihania kuvia, joita haluan jakaa myös tänne. Alla kesän 2019 parhaita hetkiä ♥

Alkukesän ihana after work -hetki

 Kesähesa seikkailuita ja useampikin ihana picnic Espalla

 Mökkijuhannus

 Kesäjuhlat Löylyssä

 Ja lisää mökkeilyä

Maailman hauskin spontaani kesäilta Mattolaiturilla

 Retki Lammassaareen

 Pitkään ja hartaasti odotettu Ed Sheeranin keikka

 Ihana kesäretki Nuuksioon

Perinteinen mökkireissu jossa vihdoin koko rakas porukka kasassa

Ihana Helsinki ja ihania työpäiviä

Iltalenkki Seurasaareen & Alepa-fillarit

Loppukesän iltoja

 Viimeinen viikonloppu Helsingissä ja ihana Flow-festivaali

LAPLAND CALLING!

Pari vuotta sitten, syksyllä 2017, lähdin mukaan Haaga-Helian opintomatkalle Lappiin, sillä reissu oli osana yhtä sen hetkistä koulukurssia ja vaikutti kaikin puolin hauskalta ja mielenkiintoiselta (kirjoittelin reissusta myös silloin tänne). Ennen kyseistä matkaa pohjoisin paikka jonne olin koskaan matkustanut oli Sotkamo, jossa vietin viikon talviriparilla, joten Lappi ja Rovaniemi ei herättänyt mussa ihan hirveesti mitään ajatuksia, mutta muistan kuinka innoissani olin. Enpä olis silti uskonut, että tasan kahden vuoden päästä olisin muuttamassa Rovaniemelle.

Ensimmäisen kerran ajatus maisterinopinnoista Lapin yliopistossa heräsi joskus ennen mun vaihtariaikaa, joku oli ehkä joskus maininnut siitä, mutta en tarkalleen ottaen muista miksi ja miten juuri tuolloin vaihdossa se ajatus lopullisesti iskostui mun päähän. Löysin jopa Snapchat-muiston keväältä 2018, jolloin olin lukemassa viimeisiin tentteihin Alicanten yliopistossa ja kuvatekstinä oli: ''Oon nyt melko varma että tää amk-tutkinto puristetaan läpi kesään 2019 mennessä ja sitten suuntaan maisterinopintoihin Lapin yliopistoon''. Tossa vaiheessahan mulla oli koulua vielä yli vuosi edessä, ei tietoakaan opinnäytetyöstä, valmistumisesta ja työpaikasta, joten oli todella todella todella hassua nyt jälkikäteen löytää toi kuva, koska mulla ei ollu minkäänlaista muistikuvaa moisesta.

Sen jälkeen kun olin palannut takaisin Suomeen ja aloittelin viimeistä vuotta Haaga-Heliassa, selailin aika ahkerasti Lapin yliopiston kahta matkailualan maisterin tutkintoa, ja sen muistan elävästi että päätin hakea kouluun tosissani syksylle 2020. Ajatuksena oli pitää yksi välivuosi, tehdä töitä ja elää hetki ilman koulua. Viime syksy oli mulle tosi raskasta aikaa, tein yhtä aikaa kahta työtä, opiskelin viimeisiä kursseja ja pusersin opinnäytetyötä aika raivokkaalla tahdilla. Aikalailla tammikuun puolenvälin jälkeen tuli ahdistus siitä, että enää pari kuukautta valmistumiseen, mitä mä haluan tehdä, mitä jos en saakkaan töitä: mulla ei ole mitään varasuunnintelmaa. Hakuaika mun haluamaan tutkintoon päättyi 31.1.2019, ja 28.1.2019 seisoin Helsingin keskustan Postissa kyselemässä että onko mitään mahollisuutta saada tätä kirjettä perille Rovaniemelle kolmen päivän sisällä. Maksoin siitä toimituksesta lähemmäs kymmenen euroa, ja sormet ristissä laitoin kirjeen menemään. Ei ollut siltikään ihan 100% varmaa että koko hakemus ehtii perille, mutta Postin täti kovasti tsemppasi mua ja sanoi että eiköhän se perille ehdi. Mulla ei ollut minkäänlaista toivoakaan siitä että tulisin pääsemään sisään, mutta nyt olin ainakin yrittänyt.

Sen jälkeen unohdin koko asian. Kävin viettämässä jopa pitkän viikonlopun Rovaniemellä opiskelijatapahtuman merkeissä, ja ehkä silloin ekan kerran heräsi toivonkipinä siitä että vitsi olis siistiä jos opiskelisin täällä sittenkin jo ens syksynä. Mutta enhän mä sinne pääse. Kyseiseen ohjelmaan otettiin nimittäin vaan 10 opiskelijaa, eli todella vähän. Tein töitä, kävin reissussa, valmistelin opparia ja viimesiä kursseja ja nautin viimeisistä hetkistä opiskelijana. Koulusta tuli vahvistus siitä että hakemus oli todentotta mennyt perille, mutta lähinnä vaan hymyilin ja nauroin että olipa varmaan elämäni turhimmat 10 euroa.

Huhtikuun alussa olin ihan normaalisti töissä, oli vielä aika aikainen aamu ja tiesin että tänään on se päivä kun ne tulokset tulee, mutta koska aamulla mitään ei ollut vielä kuulunut niin ajattelin tietysti pelin olevan jo aikalailla menetetty. Pari tuntia myöhemmin vilkaisin puhelinta ja näin sähköpostiviestin nimellä ''University of Lapland Admission Results: TourCIM'', joka jatkui sanoilla: ''Dear Saija, Congratulations!''. Oikeestaan muuta en edes ehtinyt lukea ennen kuin ryntäsin vessaan ja mietin että mitähän sitä tuli taas tehtyä. Aivan paniikissa lähetin viestiä perheelle ja kavereille että hei, mulla alkais opiskelut syksyllä ROVANIEMELLÄ. Muutaman päivän mietiskelin asiaa, mietin jopa ihan tosissani että uskallanko ottaa tätä paikkaa vastaan. Mutta kyllä mä heti ton sähköpostin saadessani tiesin että tää meni just niin kuin piti.

Tänään on tasan 25 päivää siihen kun muuttoauto lähtee mun rakkaan Haaga-kodin pihasta 800 kilometrin päähän uuteen kotiin. Elämä on ihan hullua välillä.

BACHELOR OF HOSPITALITY MANAGEMENT

Kesäkuun alussa oli aika päättää yksi suuri ajanjakso mun elämässä, kun 14.6.2019 vihdoin ja viimein valmistuin Haaga-Heliasta. Kolme vuotta sitten kun muutin Helsinkiin en olis IKINÄ uskonut kuinka ihanat vuodet mulla on edessä, kuinka mahtavia ihmisiä tuun tapaamaan, kuinka pääsen näkemään mitä upeimpia paikkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja jopa asumaan ihan uudessa maassa puolen vuoden ajan. Noihin vuosiin mahtuu ihan hullun paljon asioita.

Päätin jo aika aikaisessa vaiheessa että haluan ainakin yrittää valmistua jo kesällä, sillä tavoiteaika meillä on vasta tulevana syksynä, mutta mulla oli aikalailla kaikki kurssit paketissa jo hyvissä ajoin ja ihana työpaikka jossa sain olla yli puolet mun opiskelujen ajasta, joten tuntui vaan todella hyvältä ratkaisulta ottaa ihan viimeisetkin voimat käyttöön ja pusertaa se puuttuva opinnäytetyö alle puolessa vuodessa läpi. Siitä puheenollen: en oo koskaan ollu elämässäni vielä tyytyväisempi itseeni kun sillä hetkellä kun sain sen valmiin opparin julkaistua. Eikä asiaa yhtään huonontanut se, että selviydyin myös todella hyvin arvosanoin. Samalla toi opparikevät oli elämäni kamalinta aikaa, mutta samalla jotain niin parasta ja ainakin vielä nytkin tuntuu etten koko kolmen vuoden aikana oppinyt yhtä paljon asioita kun ton työrupeaman aikana. Tykkäsin mun aiheesta niin paljon, että ne lukuisat tunnit koulun ruokalassa istuen ja konetta naputtaen ei loppujen lopuksi tuntunut edes niin pahalta, ja oli ihana saada aikaseksi jotain mistä oli ihan älyttömän ylpeä.

Kesäkuussa sai sitten juhlia ihan antaumuksella, ja sainkin järkättyä aivan ihanat valmistujaisjuhlat Lohjan Lake Side Cafe:ssa. Samalla tosi haikeaa, että tää aika elämästä on nyt ohi, mutta samalla niin ihanaa!

PARGA

Toukokuun lopussa oli niin kauan odotettu tyttöjen reissu Pargaan. Varattiin kyseinen loma tammikuun puolessa välissä, ja oli ihana aina hetkeksi unohtaa että kyseinen reissu oli edes varattuna koska sittenhän sitä odotti vielä enemmän! Yhtäkkiä kevät menikin tosi nopeasti, ja sitten oltiinkin jo matkalla kohti lentokenttää kolmelta yöllä (täyden Leijonien kultajuhlinnan keskellä).
Lentomatka Pargalle oli n. 3.5 tuntia, eli aika mukava matka. Mä oon aiemmin perheen kanssa käynyt Kreikassa Kreetalla, Kosilla ja Korfulla, ja kaikista reissuista oli aivan ihanat muistot ja Kreikka maana on aina kiehtonut mua tosi paljon, joten oli ihana päästä näihin maisemiin pitkästä aikaa. Meitä reissuun lähti viiden tytön porukka, ja majoituttiin Sunset-nimisessä hotellissa Pargan kaupungin puolella.

Parga tosiaan ''jakaantuu'' kahtia, ja kahden eri puolen välissä on aivan jäätävä vuori joka tarkoittaa siis sitä että korkeuseroja on paljon. Pargan kaupungin puolella on lähes kaikki ravintolat, kaupat ja myös Krionerin ja Pikku-Krionerin rannat, ja toisella puolella taas odottaa Valtos Beachin ranta, joka on näistä kaikista huomattavasti pisin. Me käytiin vain kerran tuolla Valtoksen puolella, ja tultiin hyvin nopeasti siihen tulokseen että kaupungin puoli on meille paljon mieluisampi, ja tykättiin myös tuosta Krionerin rannasta huomattavasti enemmän. Valtoksella tosin olisi ollut mahdollista kokeilla vaikka mitä vesiaktiviteetteja, ja esimerkiksi vuokrata SUP-lautoja.

Toukokuun loppu oli aivan loistava ajankohta lomailla Pargassa, sillä sesonki oli vasta muutama viikko aiemmin alkanut ja paikalla oli todella vähän matkailijoita. Kaikki ravintolat ja kaupat olivat silti jo auki, mutta mitä olen muiden tarinoita kuullut Pargasta esimerkiksi heinäkuun aikaan, olen todella iloinen että meille sattui juuri kyseinen ajankohta. Kaikkialla oli rauhallista, aina mahtui syömään eikä tarvinnut pahemmin jonotella mihinkään, mutta kaupungissa oli silti todella kiva ja eläväinen fiilis.

Korkeuseroja Pargalta tosiaan löytyy, mutta kannattaa ehdottomasti lähteä tutkimaan myös Valtoksen puolta ja niitä ihania pieniä kujia Pargan kaupungin rinteessä. Jo se fiilis oli kokemisen arvoinen, mutta sieltä löytyi myös ihania pieniä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Ja myös ne maisemat ylhäältä olivat todellakin sen kiipeämisen arvoiset! Ylös kuljetaan lähinnä leveitä rappuja pitkin, ja ensimmäisen kerran kauhistuksen jälkeen matka ei lopulta ollut yhtään niin paha (seuraavalla kerralla, ensimmäisellä kerralla todellakin oli).

Olin etukäteen jonkun verran googlaillut ja kysellyt vinkkejä Pargaan, mutta ihan hirveästi kukaan meistä ei kohteesta etukäteen tiennyt. Ainut mitä oli jäänyt mieleen oli että Parga on todella pieni ja rauhallinen paikka, josta ei hirveästi löydy mitään. Tätä en allekirjoita ollenkaan! Meidän lempparipaikoiksi muodostuivat venetsialainen linna, josta oli todella ihanat maisemat, Ali Pashan linnake todella korkealla vuorella, jonne pääsi pienellä junalla n. 8 eurolla sekä vain kaupungissa kiertely ja ihmettely. Kaupungin ulkopuolella on myös todella paljon hyviä lenkkeily- ja kävelyreittejä, ja luonto saarella oli ihan uskomattoman kaunista.

(Maisemia venetsialaiselta linnalta)

(Ali Pashan linnoitus)

Myös kaikki rannat olivat hyviä, mutta meidän ehdoton lemppari oli Parga Beach, eli Pargan kaupungin puoleinen ranta. Tapasin kreikkalaisen vaihtarikaverini kesken reissua, ja hän osasi ohjastaa meidät myös pikku-Krionerin rannalle, joka oli ihan muutaman minuutin päässä Krionerin rannasta, ja tästä muodostui ainakin itselleni ihan lemppari snorklausranta - todella kirkasta vettä ja ihania kallio- ja kivimuodostelmia, joita jaksoi kyllä ihastella. Oma suosikkini Pargalla oli pieni saari Krionerin rannan edustalla, jonne oli matkaa n. 200 metriä eli sinne pystyi helposti uimaan. Saarella on pieni kirkko ja muuten se on aika autio, mutta se tunnelma siellä oli aivan ihana ja jos uskaltautuu, kannattaa kiivetä aika jyrkkää kivikkoa ylös josta oli aivan älyttömät maisemat merelle ja Pargan kaupunkiin. Myöskin jos sattuu omistamaan snorkkelit, niin ne kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan! Me ostettiin ne paikan päältä n. 8-9 eurolla, samoin uimapatjat muutamalla eurolla joilla oli tosi kiva lillua keskellä merta!

(Tälle saarelle pääset halutessasi uimaan Krionerin rannalta!)

(Vasemmalla Valtos Beach, oikealla pikku-Krioneri)

Tehtiin Pargalla ollessa myös muutama retki. Ensimmäisenä suunnattiin päiväretkelle Albaniaan, jonne on n. 2 tunnin bussimatka Pargasta, ja tätä suosittelen kyllä jos haluaa päästä tutustumaan aivan erilaiseen maahan. Albaniahan on auennut matkailijoille vasta 90-luvulla, joten kaikki on yhä tänäkin päivänä aika ''keskeneräistä'', ja se kyllä näkyi. Todella köyhää, karua ja omalla tavallaan myös kaunista. Päivän aikana käytiin Butrintin luonnonpuistossa sekä Sarandan kaupungissa, ja itse kyllä tykkäsin eniten kuulla Albanian historiasta ja nykyoloista. Myös bussimatkat olivat oikeasti aika vaikuttavat, sillä Albanian maaseutu ja ne upeat vuoristot jäivät kyllä mieleen. Sarandan kaupunki taas ei sykähdyttänyt, eikä tullut kyllä mitään hinkua päästä Albaniaan lomailemaan, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus ja oli kiva päästä tutustumaan ihan toiseen maahan. Albanian reissu maksoi n. 50-60 euroa, ja kannattaa ottaa huomioon että tänne tarvitset myös passin, joka on voimassa vähintään 6 kuukautta matkan jälkeen!

Toinen retkistä taas ylitti meidän kaikkien odotukset - nimittäin veneretki Paxoksen ja Anti-Paxoksen saarille. Vene lähti Pargan satamasta kymmenen aikoihin aamulla, ja matkaa saarille oli 1-2 tuntia. En ikinä elämässäni ole nähnyt niin kirkkaita ja puhtaita vesiä, upeita maisemia ja Paxoksen pieni kylä vei kyllä mun sydämen aivan täysin. Anti-Paxos on täysin asumaton saari, ja sen edustalla tehtiin pysähdys jonka aikana pääsi uimaan suoraan veneestä. Ehdottomasti yksi koko reissun lempparihetkistä! Tällä retkellä todella oli hyötyä siitä että olimme reissussa ns. sesongin ulkopuolella, sillä kuulemma kesä-heinäkuussa esimerkiksi tällä uimapysähdyspaikalla saattaa olla useita kymmeniä veneitä, ja taas olimme ainut vene, joten pääsi todella rauhassa nauttimaan. Vene kiersi myös muita paikkoja saarien ympäristössä, ja Paxoksen saarella oli muutama tunti omaa aikaa, ja siellä olisi hyvin viihtynyt vaikka koko päivän. Veneretken hinta oli n. 25 euroa, ja todellakin sen arvoinen!

(Anti-Paxos)

(Paxos)

Loma Kreikassa ei tietenkään ole mitään ilman kreikkalaista ruokaa, ja siitä me todellakin otettiin kaikki ilo irti. Muutamia lemppareita löytyi myös, mutta missään paikassa ei kyllä ruokapettymyksiä tullut. Kreikkalainen salaatti, kana souvlaki, gyrokset, tzatziki, viinilehtikääröt, saganaki-juusto, feta (varsinkin uunifeta) ja paikalliset viinit jäi eritysesti mieleen. Hintataso Pargassa oli melko edullinen, yleensä otettiin useita alkuruokia jaettavaksi, jokaiselle oma pääruoka ja juomat ja tuollaisen illallisen hinta oli n. 10-15e. Muutama ravintolavinkki:

1.Gemini: sijaitsee Pargan kaupungin rantakadun toisessa (Valtoksen) päässä. Todella mukava palvelu, hyvää ruokaa ja myös Sangria täällä oli super hyvää vaikka ei kovin kreikkalaista olekaan. Vieressä oli myös baari jossa ilmeisesti usein live-musaa, jota oli ihana fiilistellä syödessä.

2. Labarca: ihana aito kreikkalaistaverna, hieman syrjässä rantakadun toisessa päässä (Krionerin rannan takana olevalla kadulla). Kaikki ruoka oli todella hyvää, perinteistä kreikkalaista ruokaa ja myös pasta carbonara parasta mitä koskaan on syöty.

3. Gyros Bank: pieni gyros-paikka rantakadun puolessa välissä, yksi gyros maksoi n. 2,70e joten hyvä esim. lounaspaikaksi!

4. Sakis: varmasti yksi Pargan suosituimmista ravintoloista, sijaitsee ylhäällä pitkän kapuamisen jälkeen ja lähes aina ravintolaan joutuu jonottamaan, mutta ehdottomasti sen arvoista. Erityisesti alkupalat hyviä, ihanaa kreikkalaista ruokaa ja todella ihana henkilökunta.

5.Mike's Bar: jos etsit hyvää jälkiruokaa, kyseisen paikan chocolate soufflé on ehdoton. Sijaitsee ylhäällä vuorellä lähellä tietä joka johtaa Valtos Beachille.

Tiivistettynä, Parga oli niin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Sopivan pieni ja rauhallinen kohde rantalomailuun, mutta tekemistä ja nähtävää löytyi kyllä ihan tarpeeksi niin itse Pargasta kuin sen lähialueiltakin. Lähtisin ehdottomasti uudestaan!