Hanko

Viime viikolla lähdettiin Helsingin sateita pakoon kohtia Hankoa! Mä kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa Hangossa toukokuussa, ja ihastuin ihan täysin, joten oli ihana päästä näkemään se nyt täydessä kukoistuksessa myös kesällä.

Yksi mun suosikeista Hangossa on ihana Neljän Tuulen Tupa kahvila, jonne voi halutessaan joko kävellä keskustasta ihanaa rantareittiä pitkin. Tällä kertaa me kuitenkin aloitettiin täältä ja tultiin autolla. Ihanat merimaisemat ja söpöt rantakalliot on kyllä näkemisen arvoiset.

Hangossa ollessa täytyy tietysti myös käydä kurkkaamassa rannan söpöt pukukopit ja vanhat villat, joita löytyy ympäri kaupunkia mutta mun mielestä kivoimmat on heti pääkadun varressa. Myös Hangon kasinon kesäputiikit kannattaa käydä tutkimassa!

Mulle uutena juttuna löydettiin vahingossa tiemme myös keskustassa sijaitsevalle vesitornille, jonne pääsi parin euron pääsymaksulla ihailemaan ympäröiviä maisemia. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä!

Viimeisenä lähdettiin vielä seikkailemaan Tulliniemen luontopolulle, jota pitkin pääsee Suomen eteläisimpään kärkeen. Matkaa tuolla kierroksella on n. 8 kilometria yhteensä, ja sen varrella pääsee kyllä näkemään kaikenlaisia maisemia: merta, metsää, hiekkarantaa ja kallioita. Tosi ihana reitti joka varsinkin selkeällä kelillä näyttää kyllä Hangon parhaat palat!

Mökkiviikko kuvina

Heti Rovaniemeltä päästyäni suuntasin suoraan kohti Karjalohjaa ja pääsin vihdoin viettämään kesää mökille. Tää oli ensimmäinen kerta mun elämässä kun en ollut juhannusta mökillä ja muutenkin pääsin yöksi näin myöhään kesästä, mutta nyt otin kyllä kiinni kaiken menetetyn ajan, sillä viihdyin mökillä yli viikon. Tää tuli niin tarpeeseen, ja koko viikon oli vielä suht hyvät säätkin joten kyllä siellä kelpasi olla!

Yhtenä yönä laitoin herätyksen soimaan neljältä aamulla, ja menin rantaan ihastelemaan aamusumua järven pinnalla. Oli niin tyyntä ja hiljaista!

Myös marjoja löytyy tänä kesänä ihan älyttömät määrät - heti mökkipihalta sai kerättyä mustikat aamupuuroon ja tien toiselta puolelta löytyi litroittain vadelmaa.

 Yhden päivän vietin yksin koiravahtina, ja kävin myös aamu-uinnilla ja keräämässä taas marjoja paahtavassa helteessä. Tein myös perinteisen kukkaseppeleen joka juhannuksena jäi tekemättä.

Ihanilta auringonlaskuilta ei vältytty tälläkään kertaa!

Hillapellolla

Miten sujui ensimmäinen vuosi Lapissa?

Tasan vuosi sitten elettiin melko jänniä aikoja, kun valmistelut Lappiin muuttoa varten alkoivat uhkaavasti lähestyä. Mulla oli Helsingissä ihana työpaikka, ihana koti, perhe ja kaikki läheisimmät ystävät asuivat vielä hyvän matkan päässä ja kaiken kaikkiaan elämässä oli kaikki tosi hyvin. Silti päätin pakata koko elämäni ja lähteä yli 800 kilometrin päähän kokeilemaan miltä se elämä pohjoisessa oikein maistuu. Mulla oli edessä kahden vuoden maisterinopinnot Lapin yliopistossa matkailututkimuksen puolella, ja kaikista menneisyyden elämänmuutoksista tää oli kyllä hulluin ja pelottavin.

Lapissa on ihanaa. Täällä elämä tuntuu jotenkin rennommalta ja stressittömämmältä, pienillä asioilla ei ole niin suurta merkitystä ja elämä rullaa aina eteenpäin. Mun mielestä oli ihana jatkaa opintoja, ja yliopistomaailma verrattuna ammattikorkeakoulun opintoihin oli tosi erilaista. Vaikka joulukuun viimeisille viikoille asti jatkuneet kurssit eivät sillä hetkellä voineet vähempää kiinnostaa ja tuntui ettei ensimmäisen puolen vuoden aikana oppinut mitään, voin nyt jälkikäteen onnekseni todeta tämänkin väitteen vääräksi. Opin tän vuoden aikana ihan hirveästi kaikkea, ja tärkeintä on se, että löysin alalta sen mikä mua kiinnostaa, ja se on juurikin se kotimaan matkailun kehittäminen. Näillä eväillä on aika hyvä lähteä jatkamaan toiselle ja (toivottavasti) viimeiselle vuodelle.

Kehitystä tapahtui vuoden aikana ''ammatillisella'' puolella myös muutenkin, kun pääsin kirjaimellisesti keskelle turistikaaosta ja sain työskennellä koko talvikauden. Valokuvaus on aina ollut mulle tosi tärkeä harrastus, ja nyt sain tehdä sitä ekaa kertaa myös työkseni. Kun hain tuohon kyseiseen työpaikkaan, se tuntui olevan ihan täysin mun osaamisalueen ulottumattomilla, ja nyt jälkikäteen on ihana ajatella että selvisinkin siitä ja itseasiassa todella hyvin. Pääsin tekemään ja näkemään ton työn kautta niin paljon asioita, mitkä aivan varmasti olisivat jääneet muuten tekemättä. Tällä hetkellä matkailuala on aika pulassa, ja vähän pelottaa löytyykö tulevalle kaudelle ollenkaan töitä, mutta myös tän kesän aikana sain kehittää itseäni todella monella tavalla on taas eri tavalla valmiina uusiin haasteisiin. Viime vuonna en todellakaan osannut tehdä nuotiota, mua suorastaan kauhistutti olla vastuussa ryhmästä keskellä Lapin talvea enkä tiennyt mitään kamalampaa kuin ajaa isoa autoa keskellä yötä liukkailla metsäteillä. Nyt noi kaikki on jo tuttua ja turvallista, joten pelottavistakin haasteista selviää kyllä aina!

En ehkä myöskään ennen tänne muuttoa tajunnut sitä kuinka tärkeä asia luonto mulle on. Varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana kiipesin joka viikko Ounasvaaralle, lähdin mustikkaretkille ja olin niin fiiliksissä siitä kuinka sai syödä aamupuuron kanssa itse keräämiä mustikoita, ja nautin ihan äärettömän paljon kaikista retkistä joita tehtiin uusien koulukavereiden kanssa. Mulla ei oo kertaakaan tän vuoden aikana tullut täysillä sellaista tunnetta, että pitäisi päästä ulkomaille kokemaan ja näkemään asioita, koska oon päässyt tän vuoden aikana retkeilemään vaikka missä. Ja erityisesti vaeltamisesta on tullut mun uusi lempparijuttu. En tiedä mikä siinä on, mutta se trangialla keitetty pussipasta ja teltassa nukkuminen keskellä metsää on ihan parasta.

Mutta ei tää kyllä mikään elämäni helpoin vuosi ollut, se täytyy myöntää. Se, ettei kotiin perheen luokse pääsekään ihan tosta noin vaan oli välillä, erityisesti talvella, tosi raskasta. Vaikka monta vuotta onkin jo asunut omillaan, niin täällä tuntui että se etelän tukiverkosto kyllä puuttui, ja nyt sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Talvi oli ihana, mutta se oli aivan järjettömän pitkä! Ja vaikka rakastin mun työtä, niin revontulien jahtaaminen öisin yhdistettynä yliopiston aamuluentoihin ei pidemmän päälle toiminutkaan, jonka sai sitten loppukaudesta tuntea melkoisena loppuunpalamisena.

Oliko tänne muutto sitten kaiken sen arvoista? Oliko hyvä päätös jättää tasapainoinen ja turvallinen elämä etelässä ja rakentaa kaikki uudestaan Rovaniemelle? Todellakin oli! Täällä asuessani mä oon löytänyt itsestäni ihan uusia puolia, oon saanut uusia näkemyksiä niin tulevaisuuden työelämään kuin ihan perus arkeenkin, ja ollut vaan kaikinpuolin innostuneempi ja inspiroituneempi monista asioista. On ihanaa, että on vielä ainakin toinen vuosi jäljellä rollo-elämää. Ens vuoden suurimpana urakkana tulee olemaan mun gradu, josta oon myös jo aika innoissani. Samaan aikaan ahdistaa, että taaskaan ei ole mitään hajua missä mä olen ensi vuonna tähän aikaan. Mutta siihen asti täytyy nauttia täällä olemisesta ihan täysillä!

Kesämuistoja puhelimen kätköistä

 1. Aina on kuultu puhuttavan Lapin kesästä ja yöttömistä öistä, ja näin etelän vetelänä en oo kyllä ikinä pitänyt sitä mitenkään spesiaalina. Nyt kun sen on kuitenkin oikeasti kokenut ja elänyt siinä loputtomassa valoisuudessa jo useamman kuukauden, niin onhan se nyt siistä! Tää kuva on otettu Ylläkseltä juhannuksena joskus vähän ennen puolta yötä. Ei ikinä uskoisi!

2. Kuva samaiselta juhannusreissulta Ylläs-tunturin huipulta. Tässä vaiheessa kello oli suurin piirtein  kolme aamuyöllä, ja se alkoi näkyä niin olotilasta kuin naamastakin. Takana oli yli 300 kilometria ajoa, rämpimistä metsissä, aivan liian vähän unta, lämpöä oli kesäkuusta huolimatta noin neljä astetta ja kaiken huippuna kiipeäminen itse tunturin päälle. Mutta vitsi mä olin onnellinen tuolla! 

3. Kävin ensimmäisen kerran Vaattunkikönkäällä päiväretkellä vasta tänä vuonna, ja tää kyseinen kohta jäi mulle tosi vahvasti mieleen: mun mielestä tässä suon, pitkospuiden ja pienen hirsimökin yhdistelmässä kiteytyy jotenkin lappilainen maisema tosi hyvin. Ihana paikka!

4. Rovaniemi on ollut aivan ihana kesäkaupunki, ja joka kerta kun pyöräilen sillan ohi tän maiseman ohitse niin yleensä pysähdyn hetkeksi ihastelemaan. Tää on vaan jostain syystä tosi kaunis maisema.

5. Lähdettiin kesäkuun alussa täysin suunnittelemattomalle vaellukselle Posiolle, jonka tavoitteena oli löytää tämä kyseinen autiotupa. Tehtävä ei ollut niin helppo kuin aluksi luultiin, ja lopulta useamman tunnin metsässä ja soilla haahuilun jälkeen tää pieni pirtti pilkotti puiden takaa. En oo varmaan koskaan ollut niin iloinen ja helpottunut.

6. Liittyy myöskin edelliseen reissuun: myöskään letut ei oo ikinä maistunut niin hyviltä kuin ton seikkailun jälkeen. 

7. Oon tehnyt ihan poikkeuksellisen paljon kummallisia yöretkiä tänä kesänä, ja tää on yksi niistä. Lähdin illalla yheksän aikoihin Ounasvaaran luontopolulle ihan vain kävelemään, ja sattumalta löysin maailman kauneimman tupasvillapellon keskeltä suota. Viihdyin siellä hyttysten seassa niin kauan, että saavuin kotiin vasta yhen jälkeen yöllä, mukana ihana pörrökimppu kotiin! 

8. Jos oon tehnyt paljon yöseikkailuita niin mahtuu mukaan myös pari aamuretkeäkin! Kahden viikon sadejakson jälkeen tänä aamuna paistoi vihdoin ja viimein aurinko, joten pakkasin aamuteet reppuun ja kävin nauttimassa ne Tottorakan päällä (teen join ehkä sekunnissa ja pakenin paikalta aika nopeasti, koska olin noin tuhannen mäkäräisen lempityyppi).

9. Tää kuva näyttää tosi idylliseltä: ihana telttaretki luonnon keskellä Lapin maisemissa. Todellisuus oli se, että meidän lisäksi kyseisessä metsässä oli NIIN paljon hyttysiä, etten oo koskaan elämässäni nähnyt. Oltiin kävelty ehkä kilometri, ja oltiin jo aivan hysteerisiä sen ötökkämäärän takia. Ratkaisuna heitettiin teltta ensimmäiseen kuivaan kohtaan mikä löydettiin, otettiin parin tunnin päivälepo (huom. kello 22.00 illalla), pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin toiseen paikkaan. 

10. Tää oli yks hassuimmista näyistä koko tänä kesänä. Olin aamulenkillä keskustan uimarannan kohdilla, ja muistin nähneeni parin päivän takaisen kuvan poroista tällä kyseisellä rannalla. Päätin siis mennä rannan kautta, täysin vakuuttuneena siitä ettei siellä mitään poroja ole, mutta siellähän ne nautiskeli! Tää on kyllä ehdottomasti niitä Only in Lapland -juttuja. 

11. Oon ennenkin ollut sitä mieltä, että kaikki maistuu paremmalta ulkona, ja täällä se väite on vaan vahvistunut. On ihan sama onko se pussipastaa trangiassa keitettynä vai teetä kuksasta nautittuna - kaikki menee ja maistuu niin hyvältä!

12. Ehdottomasti tän kesän paras ostos oli riippumatto! Just nyt ei oo metsiin mitään asiaa ilman hyttysverkkoa, mutta alkukesästä vietin montakin aamua ja iltaa Ounasvaaralla mun riippumatossa. Enkä malta oottaa myös niitä alkusyksyn päiviä, kun ulkona on vielä sen verran lämmin voin tehdä vielä lisää tämmöisiä retkiä. Haavena olis myös viettää yö riippumatossa jossakin vaiheessa, katotaan toteutuuko! 

Tupasvillapellolla

Niin kuin kaikkialla muuallakin Suomessa, myös Lapissa saatiin nauttia pari viikkoa ihan hulluista kesähelteistä, ja ne kesäpäivät oli kyllä ihania! Nyt ollaan taas palattu ilmeisen normaaliin kesäsäähän myös täällä Rovaniemellä - vettä sataa ja ulkona on +13 astetta lämmintä. Mutta jostain syystä tää ei hirveästi oo mua edes haitannut. Muutama päivä sitten lähdin illasta kapuamaan Ounasvaaralle, ja satuin aivan upealla tupasvillapellolle. Ennen tänne muuttoa en ollut koskaan edes nähnyt näitä haituvia, ja ne on musta jotenkin tosi ihania. Ja näissä kuvissa on niin ihana tunnelma, aurinko paistoi vielä tän pienen kuvaushetken verran puiden takaa!