Blue moment

My Lapland in 10+1 pictures

Oon päässyt tänä talvena töiden puolesta kokemaan ja näkemään niin upeita maisemia ja kehittynyt ainakin omasta mielestäni valokuvaajana ihan hurjasti siitä mistä marraskuussa aloitin. Lähes koko joulukuun ja nyt vielä vahvasti ainakin tammikuun ajan saan tehdä just sellasta työtä mistä nautin ihan äärettömästi, ja parastahan on se että on saanut luotua omasta, pitkäaikaisesta harrastuksesta itselle jotain sellaista millä voi myös elättää itsensä. Etsin juuri tänään mun vanhasta blogista jotain tietoa siitä milloin aloin ihan tosissani kuvata, ja vastaus löytyi yhdestä blogipostauksesta joulukuulta 2010, eli kymmenen vuotta sitten (nyt alkaa kai se kuuluisa ikäkriisi painaa kun jostain asioista voi oikeesti olla jo kymmenen vuotta?!). Lappielämä on ollut ihan parasta, ja nyt haluankin esitellä mun kymmenen lempparikuvaa tältä talvelta ja tarinoita niiden takaa!

1. Tein lähestulkoon koko marras-joulukuun pelkkää yövuoroa, ja mun vuorokausirytmi oli ekaa kertaa ehkä ikinä aivan päälaellaan: menin nukkumaan suunnilleen kolmelta aamulla ja heräilin siinä 12 maissa. Lopulta pääsin tekemään myös muutamia päiväreissuja ja vitsi miten ihana tunne oli kun pääsi näkemään auringonnousun pitkästä aikaa ja ihailemaan maisemia ihan päivänvalossa! Kaamos tuli ja meni, ja kyllä se energiatasoissa jonkun verran näkyi, mutta nää kuuluisat kaamosvärit oli kyllä aivan upeita. Tää kuva on otettu Vikakönkäältä, n. 25 minuutin päässä Rovaniemeltä yhtenä iltapäivänä auringonlaskun aikaan, eli suunnilleen klo 13.30. 

2. Niin kuin yllä mainitsin, tein ja teen edelleen pääasiassa revontulikuvausreissuja. Joulukuussa taisin nähdä jotain pientä taivaalla suunnilleen kahdesti, ja tammikuussa näin mun ensimmäiset ''oikeat revontulet'', eli sellaiset miksikä niitä olinkin aina kuvitellut: koko taivas oli täynnä niitä ja ne pystyi nähdä myös ihan oikeasti eikä vaan kameran näytön läpi. Tää kuva on otettu ihan tammikuun alussa, ja on yhä edelleen varmaan yks mun elämän hienoimmista ja ihmeellisimmistä hetkistä.

3. Yks rakkaimmista paikoista täällä mulle on ehdottomasti Ounasvaara kaikessa komeudessaan. Siellä lenkkeilin syksyllä, keräsin mustikoita, näin ensimmäistä kertaa poroja ja nyt talvella oon säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt siellä kävelyllä, hiihtämässä tai muuten vaan kuvailemassa. Joulukuu oli mulle todella kiireistä ja myös aika stressaavaa aikaa, ja ennen mun viikon pituista joululomaa mulla oli yksi vapaapäivä jolloin kävelin ihan Ounasvaaran huipulle ja kävelin siellä lumisten metsien keskellä pari tuntia. Olin kävelemässä takaisin kotiin päin ja yhtäkkiä jostain puiden lomasta näin ihan ihmeellistä pinkkiä ja oranssia hehkua, ja kun vihdoin pääsin sieltä metsästä aukeammalle paikalle, ilmeistyi tällainen ihan mieletön auringonlaskumaisema. 

4. No se lumi! Vaikka ihan hirveitä pakkasia täällä ei vielä toistaiseksi oo ollu muutamia viikkoja lukuunottamatta, on pysyvä lumipeite ollut kuitenkin jo marraskuusta asti ja se on ollut aivan ihanaa. Tää kuva on otettu marraskuun lopussa myöskin Ounasvaaralta, jolloin oli ihan hullut pakkaset ja seisoin näköalatornissa aivan umpijäässä odottaen auringonlaskua.

5. Tää kuva on yksi mun suosikeista sen takia, että tää periaatteessa näyttää siltä että tää olisi otettu keskellä päivää, mutta takana näkyvät pienet revontulet paljastaa todellisuuden: kello oli tässä jo lähemmäs keskiyötä, mutta täysikuun takia oli todella valoisaa, aivan kirkas tähtitaivas ja myöskin todella hienot revontulet!

6. Tässä kuvassa taas näkyy kaamoksen parhaat puolet, tykkään tän kuvan tunnelmasta ja väreistä jotenkin todella paljon, ja tää kuvastaa mun mielestä talvista Lappia ihan täydellisesti!

7. Musta tuntuu että mun ''aikuiselämässä'' on toistaiseksi ollut kolme isompaa vaihetta. Helsinkielämä, jolloin olin mukavassa toimistotyössä Helsingin keskustassa, kävin paljon ulkona syömässä ja elin ainakin mun mielestä tosi vauhdikasta ja tyypillistä kaupunkielämää. Puolivuotinen Espanjassa, jolloin sain elää huoletta ihan uudessa maassa tutustuen jatkuvasti uusiin ihmisiin, pääsin reissaamaan ja näkemään ihania uusia maita ja kulttuureita eikä tarvinnut pahemmin stressata yhtään mistään. Nyt taas elän kolmatta ja ihan erilaista elämänvaihetta, jossa viihdyn toppahousut ja pipo päässä lumihangissa pyörien, erilaisia erätaitoja harjoitellen ja jotenkin luonto on paljon enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Tää kuva tiivistää tän mun tän hetkisen elämän täydellisesti!

8. Aurinkoisia päiviä ei tuossa joulukuun aikana ihan hirveesti ollut, mutta aina ku niitä oli, yritin lähteä ulos nauttimaan tuosta ihmeellisestä valoilmiöstä. Pahimpaan aikaan päivänvaloa taisi olla n. 2,5 tuntia, ja tää kuva on otettu juurikin tuolta ajalta!

9. Tässä näkyy mun työpaikka! Mun iltoihin kuuluu siis lähinnä revontulien metsästäminen, asiakkaiden auttaminen heidän omien kameroidensa kanssa ja tietysti itse kuvaaminen, jonka lisäksi laitetaan aina tulet kodan sisälle ja grillaillaan vähän makkaraa ja nautitaan illasta. Tää on yks ihan mun suosikkikuvista ikinä, vasemmalla näkyy ihana tähtitaivas, oikealla revontulien heijastukset, taustalla synkkä metsä ja keskellä kota jonka sisällä loimuaa nuotio. Ei hullumpi tapa viettää yötä!

10. Viimeiseen kohtaan en osannut päättää kuvaa, joten valitsin kaksi! Nää on mun tuoreimmat revontuliotokset itseasiassa viime yöltä, ja kyllä oli taas melkoinen yö. Tää on vaan niin siistiä hommaa, ja oon ihan älyttömän kiitollinen koko Beyond Arcticin porukalle joka on mahdollistanut tällaisen työpaikan. Joulukuun ikuisten pilvisten iltojen ja lumisateiden keskellä olin jo aika varma että mitään revontulia ei oo olemassa ja ne on jotain urbaanilegendaa, mutta onneksi välillä on myös näitä öitä. Ja ehkä ihan hyväkin ettei joka yö, koska nyt näitä onnistumisen hetkiä osaa arvostaa ainakin iha erilaisella tavalla! 

MUN VUOSI 2019

♥ Vuosi alkoi hullun kylmissä ja lumisissa maisemissa, juhlittiin meijän opiskelijajärjestön vuosijuhlia, olin ekaa kertaa Matkamessuilla töissä, yritin selviytyä opparin alkustressistä ja muista kouluhommista ja kävin viettämässä ihanan talvipäivän Allas Sea Poolilla

♥ Helmikuussa olin toooodella kipeenä lähes koko kuukauden, ja järkyttävän kuumeflunssan jälkimainingeissa lensin Fuerteventuralle tekemään tutkimusta opparia varten, vietin viikon yksin sporttiresortilla, treenasin, vaelsin, söin hyvin, nautin olostani, tein myös pikavisiitin Rovaniemelle jossa juhlittiin poronkusemaa ja kaiken tän jälkeen tulin tietysti entistä kipeämmäksi

♥ Maaliskuussa tein tosi paljon töitä, sain opparin viittä vaille valmiiksi, kävin viiniä & venyttelyä illassa, ja olin kaikinpuolin vaan todella väsynyt 

♥ Huhtikuussa kaikki helpottui, palautin opparin ja sain sen takasin hyvin arvosanoin, kävin Lohjan approilla, vietin ihanan miniloman keväisessä Tukholmassa, kävin paljon opiskelijapippaloissa ja alotin työt kokopäiväsesti lähes samaan aikaan kun kuulin että oon saanut opiskelupaikan Rovaniemeltä

♥ Toukokuussa vietin ihanan viimeisen opiskelijavapun Helsingissä, jätin hyvästit mun tanssitytöille joita olin valmentanut neljän vuoden ajan, sain kaikki kouluhommat valmiiksi ja lähdettiin tyttöjen kanssa viikoksi Kreikan lämpöön

♥ Kesäkuussa nautin ihanista kesäpäivistä, valmistuin koulusta ja juhlin sitä ihanasti kaikkien läheisten kanssa, olin mökillä, rentouduin koko juhannuksen ajan, nautin ihanasta kesähesasta ja henkisesti valmistauduin tulevaan muuttoon

♥ Heinäkuussa oli paljon ihania kesäjuhlia, kävin vihdoin Lammassaaressa, juhlittiin yötä myöten, käytiin picniceillä Espan puistossa, kuuntelin Ed Sheerania 30 asteen helteessä, käytiin tyttöjen kanssa mökillä ja vietettiin maailman ihanin kesäviikonloppu

♥ Elokuussa vietin viimeisen viikonlopun Flowssa, lopetin työt, jätin Helsingin taakseni ja muutin 800 kilometrin päähän Rovaniemelle, seikkailin uusissa kotimaisemissa, tutustuin uusiin ihmisiin ja nautin muutaman viikon siitä ettei ollutkaan yhtäkkiä töitä eikä koulua, aloitin yliopiston

♥ Syyskuussa tuskailin koulun kanssa, kävin vaeltamassa, vietettiin yö autiotuvassa Kuusamossa, nautin ihanista ruskamaisemista, retkeilin ja ulkoilin paljon, hain töitä ja sainkin ihanan työn valokuvausoppaana

♥ Lokakuussa käytiin tekemässä viikonloppureissu Levillä, nautittiin ihan sairaan upeista talvimaisemista, näin ensimmäiset revontulet, olin aivan loppu kouluhommien kanssa ja kävin ekaa kertaa kotona 

♥ Marraskuussa alkoi hullut pakkaset ja tuli kunnon ensilumi, retkeilin paljon ja ihastelin talvimaisemia, aloitin työt ja näin taas hienoja revontulia

♥... ja nyt joulukuussa tää koko hullu vuosi todella näkyy ja tuntuu! Olin töissä lähes koko ajan ensimmäiset kolme viikkoa ja vietin ihanan joululoman Lohjalla. Vuosi 2019 oli ehkäpä hulluin, ihanin, tapahtumarikkain ja unohtumattomin ikinä!

Sunset

Kaamosaika alkoi muutama päivä sitten tuolla hieman pohjoisemmassa, mutta kyllä se pimeys on vallannut jo Rovaniemenkin. Eilen oli pitkästä aikaa ihan super upea ja aurinkoinen ilma (sen neljä tuntia mitä täällä on päivänvaloa), joten päätin kavuta taas Ounasvaaran huipulle ihailemaan upeita maisemia ja tällä kertaa myös auringonlaskua. Työskentelen tosiaan tänä talvena valokuvausoppaana, josta inspiroituneena oonkin kulkenut kamera kädessä myös vapaa-ajalla enemmän kuin moneen vuoteen, ja vitsi se on kyllä ihanaa hommaa! Nyt on ihan parasta, että työn kautta oppii niin paljon joka kerta ja näitä taitoja pääsee hiomaan halutessaan myös vapaa-ajalla, ja ihan omasta tahdosta.

Marraskuun maisemia

Pakko myöntää, että ihan tämmöisiä maisemia en kuvitellut näkeväni vielä marraskuun alussa! Talvi saapuikin tänne napapiirin tuntumaan aika yhtäkkiä, vielä pari viikkoa sitten ei ollut tietoakaan lumisista maisemista ja nyt ollaan saatua nauttia (tai kärsiä) reilusti yli kymmenen asteen pakkasista ja upeista talvipäivistä. Päivien pituus senkun lyhenee, ja yliopistolla istumisen ohessa ei arkisin ihan hirveästi ehdi nauttimaan ulkoilmasta muuten kun koulumatkojen verran, mutta ai että miten hyvää teki tänään lähteä parin tunnin kävelylle Ounasvaaralle. Enää muutama viikko luentoja jäljellä jonka jälkeen olisi tarkoitus viettää muutama kuukausi koulun sijasta työelämän puolella ja tutustua Lapin hulluun talvisesonkiin, super jännittävää mutta en malta odottaa!

Fiiliksiä ensimmäisiltä kuukausilta

Ja niin se aika vaan hurahtaa, sillä nyt on jo puolisentoista kuukautta Lappi-elämää takana. Ajattelin, että tää saattais olla hyvä hetki avata vähän ajatuksia tästä ''uudesta elämästä'', sillä huomenna suuntaan pienelle etelän lomalle, eli suunta kohti Helsinkiä ja Lohjaa ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen.

Ihan ensinnäkin olisin olettanut, että tää alku olisi ollut paljon vaikeampaa, ja koti-ikävä olisi iskenyt edes jossain määrin, mutta oikeestaan sitä ei ole tapahtunut vielä missään vaiheessa. Rakastin mun elämää Helsingissä, ja siellä oli ihanaa että asui kuitenkin tunnin päässä perheestä ja näki tärkeitä ihmisiä kuitenkin huomattavasti useammin kuin nyt, ei joka viikko mutta useamman kerran kuukaudessa. Tiesin sisimmässäni, että viihdyn Rovaniemellä varmasti, mutta olihan se outoa ja kamalaa muuttaa aivan uuteen kaupunkiin, mistä ei oikeastaan tiennyt mitään eikä tuntenut lähes ketään. Helsinki oli sentään tuttu kaupunki, kun sinne muutin kolme vuotta sitten, mutta Rovaniemi ei laisinkaan muutamaa pikavisiittiä lukuunottamatta.

Onni oli, että koulu täällä päässä alkoi melkein heti, ja ensimmäisinä orientaatiopäivinä pääsi jo tutustumaan uusiin luokkalaisiin ja kaupunkiin vähän paremmin. Ensimmäisinä viikkoina oli myös paljon kivaa ohjelmaa ja koko ajan tapahtui jotain ja tapasi uusia ihania ihmisiä, joten sitä yksinäisyyden tunnetta ei juurikaan ehtinyt edes muodostua. Päin vastoin, joskus oli ihanaa kun olikin päivä jolloin ei ollu mitään, ja sai vain olla kotona.

Koulussa mua jostain syystä jännitti taas tuo englanniksi opiskelu, vaikka koko edellisenkin tutkinnon opiskelin englanniksi ilman ongelmia, mutta pelkäsin että yliopistotasolla se tulisi tuottamaan enemmän vaikeuksia. Se on ollut osittain totta ja osittain ei: itse kielen kanssa ei juurikaan ole ongelmia, mutta koska luettavat asiat ja tenttialueet ovat HUOMATTAVASTI pidempiä mihin olin tottunut, niin asian sisäistäminen ja oppiminen myös vievät todella paljon enemmän aikaa. Luultavasti se on täysin tuttua muille yliopistolaisille istua täysiä päiviä koulun kirjastossa lukemassa, mutta koska ammattikorkeakoulussa ei oikeastaan ikinä ollut varsinaisia tenttejä tai mitään vastaavia lukumääriä, tuntui se todella hankalalta jäädäkin luennon jälkeen vielä neljäksi tunniksi pänttäämään. Nyt siihen on jo tottunut, ja on ehkä löytänyt jo niitä keinoja joiden avulla itse oppii parhaiten, ja nykyään se tuntuu oudolta jos ei vapaapäivinä mene yliopistolle lukemaan! Tänään tein myös ensimmäisen tenttini, joka kaikkien pelkojen ja epäitoivon täyteisten viikkojen luku-urakan jälkeen meni myös hyvin.

Kaikinpuolin Rovaniemi ja Lappi vaan sopivat mulle aika todella hyvin. Nautin olosta täällä ihan äärettömän paljon, ja ainakaan vielä ei perhettä ja muita ystäviä lukuunottamatta tunnu että täältä puuttuisi mitään. Jo nyt ensimmäisen parin kuukauden aikana oon päässyt tekemään niin huikeita ja ihmeellisiä asioita, mihin ei etelä-Suomessa ole edes mahdollisuutta, ja erityisesti vaeltamisesta ja luonnosta on tullut mulle todella tärkeitä ja rakkaita asioita. En malta odottaa talvikautta ja kaikkea sitä uutta mitä se tuo tullessaan. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, on se tietysti se kaikkien rakastama kaamos, joka jo uhkaavasti tekee tuloaan. Puoli seitsemän aikaan alkaa olla jo säkkipimeää, ja pikkuhiljaa myös tuo ihana ikkunasta näkyvä ruska alkaa tippua pois. Joten ensilumea odotellessa!