AJATUKSIA AKTIIVILOMISTA, YKSIN MATKUSTAMISESTA & OPINNÄYTETYÖSTÄ

Mun elämässä viimeisein neljän kuukauden aikana sana aktiiviloma on ollut aika kovassa käytössä. Aloitin siis marraskuun alussa mun opinnäytetyöprosessin, jonka aiheena mulla on juuri tämä kyseinen asia, eli aktiivilomat! Urheilu on ollut osana mun arkea jo tooodella monta vuotta ja aihe muutenkin todella tärkeä mulle, joten oli ihan mahtavaa että sain mahdollisuuden lähteä suunnittelemaan aktiivilomatutkimusta mun nykyiselle työpaikalleni. Tää prosessi on nyt kestänyt noin nelisen kuukautta, ja alkaa vihdoin olla aika loppumetreillä, mutta pakko kyllä sanoa että aihevalinta ei olisi voinut mennä enempää nappiin. Meillä AMK:issa opinnäytetyö on siis pituudeltaan n. 40-60 sivua, joten tässä on kyllä viime kuukausien aikana saanut kirjoitella ihan sydämensä kyllyydestä. Koska työ on niin laaja, on kyllä todella tärkeää että se oma aihe on oikeasti itselleen kiinnostava. Mulle ei missään vaiheessa tullut ihan täyttä epätoivoa, vaan päinvastoin olin jopa aika innoissani lukemassa erilaisia tutkimuksia ja artikkeleita aiheesta, ja iloitsin täysillä aina löytäessäni uutta tietoa joka sopii juuri mun työhöni. Vielä kuukauden verran pitää jaksaa, ja toivottavasti huhtikuun alussa tää homma on sitten taputeltu!

Yhtenä osana mun tutkimustani oli reissu Fuerteventuran saarelle ja tarkemmin ottaen Playitas Resortiin, joka on yksi Euroopan suurimmista sporttiresorteista. Tossa reissussa itse aktiiviloman lisäksi sain kokea toisenkin täysin uuden asian - nimittäin yksin matkustamisen. Mä en oo oikeestaan koskaan tosissani edes harkinnut lähteväni minkäänlaiselle lomalle yksin, se on aina tuntunut jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta, ja en olis uskonut viihtyväni yksin viikkoa paikassa josta en tunne ketään. Toisin kuitenkin kävi! Valitettavasti ensimmäiset kolme päivää reissusta olin tosi kipeenä, joten en päässyt alkuviikosta ollenkaan jumppien ja aktiviteettien pariin, mutta käytin sen ajan hyödyksi sitten itse tutkimusta ja töitä tehdessä ja tutkin saarta muuten vaan. Vihdoin torstaina tunsin sitten oloni tarpeeksi terveeksi, ja pääsin itse lajikokeiluiden pariin! Neljän päivän aikana vedin 13 eri urheilusuoritusta, joihin kuului kaikkea kehonpainotreeneistä venyttelyyn ja vesijumpasta trampoliinitreeniin. En oo ikinä kokenut mitään vastaavaa.

Playitas oli aktiivilomailuun aivan älytön paikka, resortilla oli useita eri ryhmäliikuntatunteja päivittäin, jonka lisäksi oli mahdollisuus myös esim. tennikseen, surffaukseen, sukellukseen, golfiin, pyöräilyyn ja paljon muuta. Suurin osa ryhmäliikuntatunneista, jotka kiinnostivat mua eniten, järjestettiin isolla kentällä ulkona, johon aurinko paistoi täysillä koko päivän. Voi vaan kuvitella, miltä esimerkiksi nyrkkeilytunti tai tosi korkeasykkeinen kehonpainotreeni tuntuu, kun aurinko paistaa suoraan naamaan kirkkaansiniseltä taivaalta - no ihan mahtavalta tietysti. Ton viikon aikana mä sain jotenkin ihan älyttömästi voimaa ja energiaa, ja vaikka vietin koko viikon yksin, ei mulla kertaakaan ollut mitenkään yksinäinen olo. Toi koko aktiiviloman konsepti oli jotenkin todella rentouttava, kun sun päivä muodostui lähinnä treenaamisen, syömisen ja rentoutumisen ympärille. Mun ehdottomia lemppareita olivat trampoliinitunnit, erilaiset bootcamp-tyyliset harjoitukset ja joka ilta järjestettävä kehonhuoltotunti. Se oli ihan täydellinen lopetus päivälle, kun auringon laskiessa pääsi rauhoittumaan ja venyttelemään päivän aikana kipeytyneitä lihaksia. Resortin alue itsessään oli niin suuri, että päivässä tuli myös väistämättä yli 10 000 askelta. Myös yksi mun lempparijutuista oli kävely- ja vaellusreitit resortin ulkopuolella sijaitsevilla vuorilla, sieltä oli aivan huikeat maisemat ja haastavimmissa kohdissa joutui kulkemaan jopa ihan nelinkontin.

Mä todella toivon, että joskus pääsen tonne vielä uudestaan ja nauttimaan paikan mahdollisuuksista ihan koko viikon ajaksi. Kanariansaaret matkakohteena ei oo koskaan ollut mulle mitenkään erikoinen, mutta jopa tuo itse Fuerteventuran saari yllätti mut kyllä täysin, ja tykkäsin ihan todella paljon. Niinkun aikaisemmin jo mainitsin, toi reissu antoi mulle kyllä sellaista lisäenergiaa ihan elämään ylipäätänsä, ja myös ihan hirveesti motivaatiota tuota opinnäytetyötä kohtaan. Nyt kun vielä jaksaa painaa viimeiset viikot täysillä, niin sitten voikin siirtää ajatukset johonkin ihan muuhun ja alkaa ehkä vihdoin haaveilemaan siitä itse koulusta valmistumisesta, sillä jos kaikki menee hyvin, niin mulla pitäisi kesäkuun puolessa välissä olla vihdoin ne paperit kädessä. Niin jännää!