sunnuntai 31. toukokuuta 2020
Valajaskoski
Ensimmäiset kesäpäivät
Kesä on vihdoin saapunut myös Rovaniemelle asti! Parin viime päivän aikana täälläkin ollaan saatu nauttia ekoista hellepäivistä, kun lämpömittari on noussut yli 20 asteeseen. Tää tuntuu jotenkin erityisen hyvältä erittäin pitkän ja lumisen talven jälkeen, enkä jaksa olla ihmettelemättä sitä kuinka puihin tuli lehdet alle viikon sisään ja ulkona pärjää pelkkä t-paita päällä.
Tää kesä tulee olemaan mulla aika ainutlaatuinen, sillä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen en mennyt kesätöihin. Tähän oli montakin syytä: isoin syy tietysti se, että yhä päällä olevan poikkeustilan vuoksi matkailualan kesätyöpaikat kuihtuivat pois aika nopeasti heti rekryjen aloituksen jälkeen tammikuussa. Töitä ei siis tältä alalta yksinkertaisesti löytynyt, ainakaan niiltä alueilta missä olisin voinut työskennellä. Toisena painavana syynä oli talven sesonkityöt, joita tein aika hyvää tahtia lähemmäs viisi kuukautta uupumiseen asti. Taloudellisesti pärjään siis tuon rutistuksen takia tämän kesän yli helposti, mutta silti ajatus siitä ettei olisikaan kesää töissä tuntui aluksi tosi väärältä ja myös tietynlaiselta epäonnistumiselta.
Onneksi myös muita vaihtoehtoja löytyy, ja mun onnekseni olen vielä opiskelija ja saan myös kesän ajan tehdä kesäkursseja. Kevään etäkurssien edetessä huomasin että verkko-opiskelu ei toimi mulla kovinkaan hyvin, eikä kursseista saanut irti todellakaan niin paljoa kuin tavallisilla tunneilla olisi saanut. Kotona oli helppo keksiä kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä kuin tieteellisten artikkeleiden luku ja esseiden kirjoittaminen. Tästä syystä myös kesäkurssit eivät tuntuneet parhaalta vaihtoehdolta, mutta silti jotain oli pakko keksiä. Halusin nimittäin saada jotain järkevää aikaseksi, jotain mikä joskus tulevaisuudessa olisi hyödyksi ja jotain mistä voisin myös oppia.
Onnekseni näin ilmoituksen työharjoittelupaikasta Visit Laplandilla, jonne hain ja onnekseni pääsin. Nyt suoritan kolmatta viikkoa harjoitteluani ja ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen. Jo paikan kuvausta lukiessani tiesin, että mikään muu harjoittelupaikka ei vastaisi omia mielenkiintoni kohteita paremmin kuin tämä. Työ sisältää sisällöntuotantoa, blogiartikkeleiden kirjoitusta, valokuvausta, videokuvausta ja paikallismarkkinointia. Saan myös toteuttaa itseäni monilla tavoilla, sillä usein aiheet joista esimerkiksi kirjoitan tai kuvaan ovat itse valittuja, ja onkin ollut ihanaa päästä tutustumaan Lapin eri yrityksiin tätä kautta.
Koska työharjoittelu tehdään käytännössä kotoa käsin, voin melko vapaasti myös itse päättää omat työaikani ja toteuttaa projekteja usein päivänajasta riippumatta. Nyt hyvien ilmojen aikaan saatan heräämisen jälkeen käydä lenkillä, sen jälkeen lähteä nauttimaan luonnosta ja samalla toteuttamaan kuvia tai videoita tulevia artikkeleita varten ja illalla tehdä töitä koneelta käsin. Osittain työ- ja vapaa-aika meinaavat mennä päällekkäin, mutta ainakin toistaiseksi systeemi on toiminut oikein hyvin.
Nyt on siis ensimmäistä kertaa todella pitkään edessä omalla tavallaan ''vapaa kesä'', ja se tuntuu aika ihanalle. Ja tekee varmasti myös hyvää, sillä ensi kesänä edessä on (toivottavasti) maisteriksi valmistuminen ja oikeasti työelämään astuminen, joten saattaa mennä vielä aika monta vuotta ennen kuin tämmöisen tilaisuuden saa seuraavan kerran. Nyt aijonkin nauttia tästä ajasta täysillä: eilen kävin hakemassa riippumaton ja nyt viimeiset kaksi aamua olen kavunnut Ounasvaaran päälle nauttimaan aamuista. Olen käynyt retkeilemässä ihanissa paikoissa, syönyt paljon jäätelöä ja pulahtanut ensimmäistä kertaa (aivan jääkylmään) Kemijokeen. Toivottavasti on vielä monia muitakin kesäseikkailuita edessäpäin!
Tää kesä tulee olemaan mulla aika ainutlaatuinen, sillä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen en mennyt kesätöihin. Tähän oli montakin syytä: isoin syy tietysti se, että yhä päällä olevan poikkeustilan vuoksi matkailualan kesätyöpaikat kuihtuivat pois aika nopeasti heti rekryjen aloituksen jälkeen tammikuussa. Töitä ei siis tältä alalta yksinkertaisesti löytynyt, ainakaan niiltä alueilta missä olisin voinut työskennellä. Toisena painavana syynä oli talven sesonkityöt, joita tein aika hyvää tahtia lähemmäs viisi kuukautta uupumiseen asti. Taloudellisesti pärjään siis tuon rutistuksen takia tämän kesän yli helposti, mutta silti ajatus siitä ettei olisikaan kesää töissä tuntui aluksi tosi väärältä ja myös tietynlaiselta epäonnistumiselta.
Onneksi myös muita vaihtoehtoja löytyy, ja mun onnekseni olen vielä opiskelija ja saan myös kesän ajan tehdä kesäkursseja. Kevään etäkurssien edetessä huomasin että verkko-opiskelu ei toimi mulla kovinkaan hyvin, eikä kursseista saanut irti todellakaan niin paljoa kuin tavallisilla tunneilla olisi saanut. Kotona oli helppo keksiä kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä kuin tieteellisten artikkeleiden luku ja esseiden kirjoittaminen. Tästä syystä myös kesäkurssit eivät tuntuneet parhaalta vaihtoehdolta, mutta silti jotain oli pakko keksiä. Halusin nimittäin saada jotain järkevää aikaseksi, jotain mikä joskus tulevaisuudessa olisi hyödyksi ja jotain mistä voisin myös oppia.
Onnekseni näin ilmoituksen työharjoittelupaikasta Visit Laplandilla, jonne hain ja onnekseni pääsin. Nyt suoritan kolmatta viikkoa harjoitteluani ja ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen. Jo paikan kuvausta lukiessani tiesin, että mikään muu harjoittelupaikka ei vastaisi omia mielenkiintoni kohteita paremmin kuin tämä. Työ sisältää sisällöntuotantoa, blogiartikkeleiden kirjoitusta, valokuvausta, videokuvausta ja paikallismarkkinointia. Saan myös toteuttaa itseäni monilla tavoilla, sillä usein aiheet joista esimerkiksi kirjoitan tai kuvaan ovat itse valittuja, ja onkin ollut ihanaa päästä tutustumaan Lapin eri yrityksiin tätä kautta.
Koska työharjoittelu tehdään käytännössä kotoa käsin, voin melko vapaasti myös itse päättää omat työaikani ja toteuttaa projekteja usein päivänajasta riippumatta. Nyt hyvien ilmojen aikaan saatan heräämisen jälkeen käydä lenkillä, sen jälkeen lähteä nauttimaan luonnosta ja samalla toteuttamaan kuvia tai videoita tulevia artikkeleita varten ja illalla tehdä töitä koneelta käsin. Osittain työ- ja vapaa-aika meinaavat mennä päällekkäin, mutta ainakin toistaiseksi systeemi on toiminut oikein hyvin.
Nyt on siis ensimmäistä kertaa todella pitkään edessä omalla tavallaan ''vapaa kesä'', ja se tuntuu aika ihanalle. Ja tekee varmasti myös hyvää, sillä ensi kesänä edessä on (toivottavasti) maisteriksi valmistuminen ja oikeasti työelämään astuminen, joten saattaa mennä vielä aika monta vuotta ennen kuin tämmöisen tilaisuuden saa seuraavan kerran. Nyt aijonkin nauttia tästä ajasta täysillä: eilen kävin hakemassa riippumaton ja nyt viimeiset kaksi aamua olen kavunnut Ounasvaaran päälle nauttimaan aamuista. Olen käynyt retkeilemässä ihanissa paikoissa, syönyt paljon jäätelöä ja pulahtanut ensimmäistä kertaa (aivan jääkylmään) Kemijokeen. Toivottavasti on vielä monia muitakin kesäseikkailuita edessäpäin!
sunnuntai 24. toukokuuta 2020
lauantai 23. toukokuuta 2020
Kuninkaanlaavu
Eilisen maisemia Kuninkaanlaavulta, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Lähdettiin matkaan vähän ysin jälkeen illalla, ja ehdittiin juuri sopivasti grillailla makkarat ennen kuin aurinko alkoi laskea ja saatiin nää ihan uskomattomat auringonlaskumaisemat. Oon käynyt tuolla myös talvella, mutta nyt kesällä tykkäsin ehdottomasti enemmän! Tuonne on pakko päästä uudestaan ihailemaan sitä kuuluisaa yötöntä yötä muutaman viikon päästä.
perjantai 22. toukokuuta 2020
Filmikuvahaaste part 1
Mun harrastus valokuvauksen parissa alkoi jo vuonna 2010, eli kymmenen (!!!) vuotta sitten, jolloin sain ensimmäisen oman järjestelmäkamerani. Sitä ehdin käyttää kuutisen vuotta, ja vuonna 2016 ostin nykyisen järkkärini, joka pelittää vielä oikein mainiosti enkä usko että on tarvetta uudelle ainakaan tämän hetkisellä tasolla. Samaa kalustoa linssien puolesta oon käyttänyt alusta asti, ja aika perushommilla kuvaan edelleen: löytyy kameran mukana tullutta 18-55mm linssiä, 50mm muotokuvaobjektiivia, yksi isompi zoom-objektiivi, kalansilmä ja uusin tulokas Sonyn jo vähän vanhempaa mallia oleva 20mm linssi. Tällä hetkellä eniten käytössä on juurikin tuo uusin laajakuvalinssi sekä tuttu ja turvallinen 50mm.
Mun valokuvausinto on vaihdellut aika paljonkin vuosien saatossa. Ensimmäiset vuodet ehkä lukioikään asti kuvasin todella paljon, sen jälkeen pidin taukoa ja kuvasin vain todella harvoin. Vielä Helsingissäkään asuessani en kameraa kovin ahkerasti ulkoiluttanut, sillä tohon aikaan myös puhelimien kameran laatu alkoi olla niin hyvää ettei aina tuntunut kameraa edes tarvitsevan. Vaihdossa innostuin taas enemmän taltioimaan reissumuistoja, nyt vihdoin Lappiin muuttaessa mun valokuvaaminen on lähtenyt suorastaan räjähdysmäiseen nousuun. Luultavasti johtuu täysin tuosta viime talven työpaikasta, jossa valokuvasin työkseni revontulia ja muitakin reissuja asiakkaiden kanssa.
Viime talven työpaikan myötä opin ehkä vihdoin myös ''oikeasti'' kuvaamaan. Sitä ennen tiesin kyllä suurin piirtein miten kameran manuaaliasetukset toimii, mutta usein olin liian laiska käyttämään niitä. Nyt taas en voi kuvitellakaan kuvaamani automaattiasetuksilla. Oon taas pitkästä aikaa saanut sen vanhan innostuksen takaisin, että saatan vain lähteä kuvaamaan ulos ilman mitään syytä, ilman sen suurempaa päämäärää. Ja se on ihanaa!
Mun ongelmana on se kuvien määrä. Mulla on kovalevyt, muistitikut, puhelimen kansiot, tietokone ja kaikki mahdolliset pilvipalvelut täynnä kuvia. Jos lähden kuvaamaan, saatan ottaa kerralla satoja kuvia joista lopulta käytän ehkä kymmentä. Haluan varmistaa kuvan samasta paikasta kameralla, puhelimella, polaroidilla, snapchatilla ja Instagram -storylla. Ja tässähän ei ole mitään järkeä. Sen takia aloin muutama kuukausi sitten miettimään että olisipa kiva päästä kokeilemaan filmikuvausta. Siinä sulla on todella rajattu määrä kuvia, teettäminen ei ole mitään halpaa puuhaa ja sen jälkeen sulla on vain ja ainoastaan ne n. 30 kuvaa. Nyt saatan ottaa helposti 30 kuvaa yhdestä ja samasta paikasta.
Mitään en filmikuvaamisesta tiennyt, en ollut ikinä koskenutkaan moiseen kameraan, en tiennyt mitään itse filmeistä, sen kehittämisestä ja kustannuksista. Joten otin selvää! Meiltä löytyi kotoa automaattinen pokkarifilmikamera, mutta pienen tutkimustyön jälkeen tulin tulokseen että se olisi liian helppoa ja haluaisin kokeilla täysin manuaalista kameraa. Selailin hetken aikaa eri nettikirppiksiä, ja löysinkin sopivasti Rovaniemeltä vanhan filmikameran 40 eurolla. Liityin Facebookissa Filmikuvaus-ryhmään, ja tutustuin sitä kautta tähän vielä vähän lisää. Filmit tilasin Harjun Filmipuodista, josta ne saapuivatkin kotiovelle nopeasti. Kuten sanottua, en hirveästi mitään filmeistä tiennyt, joten nettilähteiden voimalla mentiin ja tilasin sekä Fujifilmin C200 filmiä että Kodakin Colorplus C200 filmiä, että Portran 400 filmiä, sillä tiesin että tulen kuvaamaan suurimmilta osin päivänvalossa ja kesällä näillä filmeillä. Filmien hinta vaihteli viidestä eurosta 12 euroon, ja kaikissa rullissa oli 36 kuvaa.
Ensimmäisen filmin päätin ''uhrata'', eli napsia sen täyteen melko nopeasti ihan vain sen takia, että näen toimiiko kamera ylipäätänsä ja millaisia kuvia sillä saa. Sainkin rullan täyteen vajaassa kolmessa viikossa, jolloin lomailin kotona Lohjalla. Tutkin myös paljon sitä, missä olisi edullisinta ja helpointa teettää valmis filmi. Löysin muutaman paikan Helsingistä, sekä myös Ifolorilta löytyi melko edullinen filmin kehitys, mutta halusin tällä kertaa (ja luultavasti jatkossakin) tukea pienempää paikkaa ja vein ne Lohjalle Fimaka-nimiseen valokuvauskauppaan. Filmit kehitettiin torstaina, ja ne sai hakea jo perjantaina! Harmikseni lähdin kuitenkin kotiin juurikin torstaina, mutta onneksi sain kuvat kuitenkin myöhemmin postitettuna kotiin. Fimakalla filmin kehitys maksoi 9,80e ja kuvat 0,35e/kuva, kun taas esimerkiksi Ifolorilla kehitys 9,90e ja kuvat 0,29e/kuva plus postitus.
Ja tänään ne kuvat vihdoin saapuivat!! Enkä rehellisesti sanottuna olis edes voinut kuvitella kuinka hyviä niistä tuli. Ensimmäisestä rullasta n. 6 kuvaa oli epäonnistuneita joko valoituksen tai tarkennuksen takia, mutta onnistuneet kuvat olivat toooodella hyviä. Kuvissa ei näy minkäänlaista rakeisuutta tai pölyä, mitä vähän pelkäsin sillä kameran linssi itsessään on aika pölyinen. Laatu ja tarkennus eivät kyllä häviä mun nykyiselle järkkärille juuri ollenkaan. Kuvista olisi myös halutessaan saanut digiversiot, mutta niitä en nimenomaan halunnut. Nää kuvat riittää paperiversiona, ja päätyy ihan aidon ja oikean albumin kansien väliin. Nyt onkin tarkoituksena kuvata myös loput filmit tänä kesänä ja syksynä loppuun, ja talven tullen kokeilla vähän erilaista filmiä pimeämmissä olosuhteissa. En malta odottaa mitä muistoja pääsen vielä taltioimaan!
Mun valokuvausinto on vaihdellut aika paljonkin vuosien saatossa. Ensimmäiset vuodet ehkä lukioikään asti kuvasin todella paljon, sen jälkeen pidin taukoa ja kuvasin vain todella harvoin. Vielä Helsingissäkään asuessani en kameraa kovin ahkerasti ulkoiluttanut, sillä tohon aikaan myös puhelimien kameran laatu alkoi olla niin hyvää ettei aina tuntunut kameraa edes tarvitsevan. Vaihdossa innostuin taas enemmän taltioimaan reissumuistoja, nyt vihdoin Lappiin muuttaessa mun valokuvaaminen on lähtenyt suorastaan räjähdysmäiseen nousuun. Luultavasti johtuu täysin tuosta viime talven työpaikasta, jossa valokuvasin työkseni revontulia ja muitakin reissuja asiakkaiden kanssa.
Viime talven työpaikan myötä opin ehkä vihdoin myös ''oikeasti'' kuvaamaan. Sitä ennen tiesin kyllä suurin piirtein miten kameran manuaaliasetukset toimii, mutta usein olin liian laiska käyttämään niitä. Nyt taas en voi kuvitellakaan kuvaamani automaattiasetuksilla. Oon taas pitkästä aikaa saanut sen vanhan innostuksen takaisin, että saatan vain lähteä kuvaamaan ulos ilman mitään syytä, ilman sen suurempaa päämäärää. Ja se on ihanaa!
Mun ongelmana on se kuvien määrä. Mulla on kovalevyt, muistitikut, puhelimen kansiot, tietokone ja kaikki mahdolliset pilvipalvelut täynnä kuvia. Jos lähden kuvaamaan, saatan ottaa kerralla satoja kuvia joista lopulta käytän ehkä kymmentä. Haluan varmistaa kuvan samasta paikasta kameralla, puhelimella, polaroidilla, snapchatilla ja Instagram -storylla. Ja tässähän ei ole mitään järkeä. Sen takia aloin muutama kuukausi sitten miettimään että olisipa kiva päästä kokeilemaan filmikuvausta. Siinä sulla on todella rajattu määrä kuvia, teettäminen ei ole mitään halpaa puuhaa ja sen jälkeen sulla on vain ja ainoastaan ne n. 30 kuvaa. Nyt saatan ottaa helposti 30 kuvaa yhdestä ja samasta paikasta.
Mitään en filmikuvaamisesta tiennyt, en ollut ikinä koskenutkaan moiseen kameraan, en tiennyt mitään itse filmeistä, sen kehittämisestä ja kustannuksista. Joten otin selvää! Meiltä löytyi kotoa automaattinen pokkarifilmikamera, mutta pienen tutkimustyön jälkeen tulin tulokseen että se olisi liian helppoa ja haluaisin kokeilla täysin manuaalista kameraa. Selailin hetken aikaa eri nettikirppiksiä, ja löysinkin sopivasti Rovaniemeltä vanhan filmikameran 40 eurolla. Liityin Facebookissa Filmikuvaus-ryhmään, ja tutustuin sitä kautta tähän vielä vähän lisää. Filmit tilasin Harjun Filmipuodista, josta ne saapuivatkin kotiovelle nopeasti. Kuten sanottua, en hirveästi mitään filmeistä tiennyt, joten nettilähteiden voimalla mentiin ja tilasin sekä Fujifilmin C200 filmiä että Kodakin Colorplus C200 filmiä, että Portran 400 filmiä, sillä tiesin että tulen kuvaamaan suurimmilta osin päivänvalossa ja kesällä näillä filmeillä. Filmien hinta vaihteli viidestä eurosta 12 euroon, ja kaikissa rullissa oli 36 kuvaa.
Ensimmäisen filmin päätin ''uhrata'', eli napsia sen täyteen melko nopeasti ihan vain sen takia, että näen toimiiko kamera ylipäätänsä ja millaisia kuvia sillä saa. Sainkin rullan täyteen vajaassa kolmessa viikossa, jolloin lomailin kotona Lohjalla. Tutkin myös paljon sitä, missä olisi edullisinta ja helpointa teettää valmis filmi. Löysin muutaman paikan Helsingistä, sekä myös Ifolorilta löytyi melko edullinen filmin kehitys, mutta halusin tällä kertaa (ja luultavasti jatkossakin) tukea pienempää paikkaa ja vein ne Lohjalle Fimaka-nimiseen valokuvauskauppaan. Filmit kehitettiin torstaina, ja ne sai hakea jo perjantaina! Harmikseni lähdin kuitenkin kotiin juurikin torstaina, mutta onneksi sain kuvat kuitenkin myöhemmin postitettuna kotiin. Fimakalla filmin kehitys maksoi 9,80e ja kuvat 0,35e/kuva, kun taas esimerkiksi Ifolorilla kehitys 9,90e ja kuvat 0,29e/kuva plus postitus.
Ja tänään ne kuvat vihdoin saapuivat!! Enkä rehellisesti sanottuna olis edes voinut kuvitella kuinka hyviä niistä tuli. Ensimmäisestä rullasta n. 6 kuvaa oli epäonnistuneita joko valoituksen tai tarkennuksen takia, mutta onnistuneet kuvat olivat toooodella hyviä. Kuvissa ei näy minkäänlaista rakeisuutta tai pölyä, mitä vähän pelkäsin sillä kameran linssi itsessään on aika pölyinen. Laatu ja tarkennus eivät kyllä häviä mun nykyiselle järkkärille juuri ollenkaan. Kuvista olisi myös halutessaan saanut digiversiot, mutta niitä en nimenomaan halunnut. Nää kuvat riittää paperiversiona, ja päätyy ihan aidon ja oikean albumin kansien väliin. Nyt onkin tarkoituksena kuvata myös loput filmit tänä kesänä ja syksynä loppuun, ja talven tullen kokeilla vähän erilaista filmiä pimeämmissä olosuhteissa. En malta odottaa mitä muistoja pääsen vielä taltioimaan!
torstai 21. toukokuuta 2020
Kohti yötöntä yötä
Viikko sitten kun saavuin takaisin Rovaniemelle oli hassua huomata kuinka se kuuluisa yötön yö ja Lapin kesä oikeasti lähenee aika kovaa vauhtia! Kemijoki virtaa vapaana, kotona on valoisaa vaikka keskellä yötä ja unirytmi on aivan sekaisin tästä valon määrästä. Tällä hetkellä Rovaniemellä aurinko laskee puoli kahdentoista maissa ja nousee kolmelta, ja esimerkiksi Utsjoella yötön yö on jo täysillä päällä, ja aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun lopulla. Koko ikänsä Suomessa asuneena on tottunut pitkiin valoisiin aikoihin kesäisin, ja aina on kuullut puhuttavan yöttömästä yöstä, mutta jostain syystä sitä ei ole ikinä osannut ajatella jotenkaan siistinä juttuna. Nyt on kuitenkin aivan eri ääni kellossa, enkä malta odottaa sitä jos pääsisin kesällä käymään vielä pohjoisemmassa ja kokemaan nyt sen kuuluisan Lapin kesän taian. Aika pitkän pohdinnan jälkeen päätin tosiaan jäädä Lappiin kesäksi, vaikka kuulinkin aika paljon huonoa siitä ettei täällä tapahdu mitään eikä tänne kannata jäädä. Tää kesä saattaa kuitenkin olla jopa ainoa mahdollisuus mulle viettää kesä pohjoisessa, joten oon kyllä iloinen siitä päätöksestä. Vaikka suurin osa kavereista päätyikin kesän viettoon eteläsuomeen, uskon kyllä että tästä tulee todella ikimuistoinen ja unohtumaton kesä!
Kuvat otettu 17.5 kello 23.00 :)
sunnuntai 10. toukokuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)