Koli

Viime viikonloppuna jätettiin hetkeksi Lapin maisemat taaksemme ja suunnattiin kohti Kolin kansallispuistoa! Varattiin viikonlopun ajalle ihana hirsimökki pienen ajomatkan päästä kansallispuistosta, ja suurin osa viikonlopusta vietettiinkin mökkeillessä. Lauantaina haluttiin kuitenkin lähteä pienelle vaellukselle, ja päädyttiin tekemään Mäkrän polku, joka oli n. 7 kilometriä edestakaisin. Reitti oli ihan kohtalaisen helppo ja hyvä päiväreissulla, ja sen jälkeen jaksoi vielä kavuta Ukko-Kolin ja Paha-Kolin huipuille ihailemaan Suomen kansallismaisemia.

Kotimatkalla poikettiin vielä Räsävaaran näköalatornille, joka oli ihan mieletön. Sieltä avautui ihan valtavat maisemat kuusimetsien ylle, ja oli kyllä hassua nähdä näitä järvimaisemia pitkästä aikaa Lapin tuntureiden sijaan.

Sunnuntai-aamuna heräiltiin jo ennen auringonnousua lämmittämään saunaa, ja järvellä oli niin satumainen usva - kyllä näissä maisemissa taas kelpasi viettää muutaman päivän!

Pallas-Ylläksen Kansallispuisto & Levi

Kilpisjärveltä lähdettiin aamulla ajamaan kohti Pallas-Ylläksen kansallispuistoa, jossa agendana oli Taivaskeron kierros. Heti parkkipaikalla meitä odotteli hirveä porolauma, ja lähdettiin hyvillä mielin huiputtamaan Pallastuntureiden korkeinta huippua, joka kohoaa 809 metriin. Taivaskeron huipulla on myös sytytetty olympiatuli vuonna 1952! Taas kerran oltiin onnekkaita sään suhteen, koska koko reissun ajan paistoi aurinko ja saatiin nautiskella ihanista tunturimaisemista. 

Reitti oli kyllä osittain todella raskas, nousut oli jyrkkiä ja aika monta kertaa saatiin pysähtyä hengittelemään. Toisaalta se ei kyllä haitannut, koska joka kerta kun kääntyi katsomaan taaksepäin näyttivät maisemat vaan paranevan entisestään. Nähtiin myös lisää poroja kauempana tuntureilla, ja katseltiin edessä menevää reittiä jopa aika kauhunsekaisin tuntein, koska se ei näyttänyt loppuvan koskaan!

Viimeinen nousu huipulle oli pelkkää rakkakiveä, ja erehdyttiin jopa luulemaan olevamme vielä väärän tunturin huipulla ja valmiina kapuamaan vielä seuraavallekin, mutta pikkuhiljaa horisontissa näkyi kivikasa jonka päältä kaikkien yllätyksenä olikin tämä kuuluisa olympiatulen muistolaatta. 

Paluumatkalla oli kaksi vaihtoehtoa - kavuta vielä korkeammalle ja palata sitä kautta Pallasksen luontokeskukselle, tai mennä alakautta pienen kurun keskeltä. Valittiin jälkimmäinen, mikä oli todellakin oikea vaihtoehto, sillä saatiin ihana evästauko pienen tunturipuron äärellä. Juotiin jääkylmää vettä suoraan purosta, syötiin mustikoita ja vain oltiin. Toi oli ihan mun lempparihetki koko reissulla!

Pallakselta ajeltiin yöksi Leville, josta seuraavana aamuna ennen kotimatkaa tehtiin vielä pieni pyörähdys Levi-tunturin huipulla ja Joulupukin mökillä! Joulutarina on yksi ihanimmista suomalaisista leffoista, joten oli kiva päästä näkemään se kuuluisa mökki ihan oikeassakin elämässä. Ja yllättäen vielä näin loppukesälläkin se oli aika sympaattinen näky, ehdottomasti käymisen arvoinen!

Miksi opiskelen matkailututkimusta?

Tänä syksynä mulla alkaa (toistaiseksi) viimeinen opiskeluvuosi, ja ainakin tavoitteena olisi valmistua yhteiskuntatieteiden maisteriksi ensi vuonna. Vuosi sitten valmistuin matkailualan restonomiksi, ja valmistumisen kynnyksellä mulla oli todella vahva tunne siitä, etten tiedä vielä tarpeeksi, en ole oppinut tarpeeksi, enkä ole vielä valmis ja halusin opiskella lisää. Nyt vuoden matkailututkimuksen maisteriopintojen jälkeen voin todeta, että opiskelujen jatkaminen oli ehdottomasti oikea päätös. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto luonnollisesti eroavat toisistaan monillakin tavoilla, mutta olen todella tyytyväinen siihen että olen saanut kokea molemmat puolet: Haaga-Helian opinnoista sain valtavasti käytännön oppeja ja kokemusta ihan oikeasta työelämästä, kun taas Lapin yliopisto on antanut eväät akateemisempaan puoleen ja syventänyt tietojani ja taitojani matkailualasta tieteen alana. En usko, että pelkän alemman korkeakoulututkinnon jälkeen olisin löytänyt sen oman juttuni, vaan se vaati ehdottomasti lisää opiskeluvuosia. Ja onhan se nyt siistiä valmistua maisteriksi!

Neljä vuotta sitten kun aloitin opinnot, olin jatkuvasti tekemisissä yhden kysymyksen kanssa: no mikä susta sitten oikeen tulee kun valmistut? Matkailuala on monelle todella vieras käsite, eikä sitä yhä edelleenkään nähdä monien silmissä vakavasti otettavana alana. Matkailututkimus on sitten vielä aivan täysin asia erikseen, ja yliopisto-opintojen alkaessa sain vielä enemmän kysymyksiä koskien sitä, että miten matkailua voidaan muka tutkia, ja onko tästä tutkinnosta muka jotain hyötyä? Eikö pelkkä restonomin tutkinto riitä, ja miksi opiskella alaa, jonka työtehtäviä pääsee tekemään kuka tahansa ilman minkäänlaista paperia? Opiskeluvuosien aikana tätä on muiden ennakkoluulojen kautta joutunut välillä itsekin epäilemään, ja välillä se on myös turhauttanut todella paljon. Käytänkö viisi vuotta elämästäni opiskellakseni alaa, jota uhkaavat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tällä hetkellä kenties koko alan pysäyttävä pandemiakriisi? Onko tulevaisuudessa edes mahdollista matkustaa?

Vaikka erityisesti tämän hetken tilanne maailmalla kauhistuttaa oman työllistymisen puolesta, voin silti täysin käsi sydämellä sanoa, etten kadu hetkeäkään tälle alalle päätymistä. Syy sille, miksi alunperin lähdin opiskelemaan matkailualaa oli puhtaasti kiinnostus erilaisia kulttuureita ja maita kohtaan. Halusin oppia tuntemaan maailmaa, sen ihmisiä, ja olla yksi niistä, joka mahdollistaa ne jopa elämää mullistavat kokemukset, joita reissaamisen kautta voi saada. Halusin olla osa sitä porukkaa, joka myös tutkii ja tekee töitä sen eteen, että tulevaisuudessa meillä on maailma jota nähdä. Tällä hetkellä liputan täysillä kotimaan matkailun puolesta, ja haluan päästä kehittämään matkailua Suomessa nimenomaan suomalaisille, koska meillä on ihan uskomaton maa ja se on täynnä paikkoja ja palveluita, jotka jokaisen täytyisi joskus kokea. 

Menneenä kesänä olin työharjoittelussa, ja harjoittelun suorittaminen vaati myös harjoitteluraportin kirjoittamisen. Sinä aikana jouduin ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti miettimään omaa suhtautumistani matkailualaan, matkailututkimukseen ja tulevaisuuden haaveisiini ja tavoitteisiini. Sain raportistani palautetta, jossa oli nostettu esiin yksi lause, jota en ehkä sitä kirjoittaessani edes sen kummemmin miettinyt:

''Uskon kuitenkin siihen, että ihmiset eivät lakkaa matkustamasta, mutta matkustaminen tulee muuttumaan monellakin tavalla tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Se miten se muuttu, ja miten siitä tehdään kestävämpää, on juurikin meidän matkailualan opiskelijoiden tehtävä.''

Pohdin raportissa myös paljon sitä, että tulenko vielä tämänkään tutkinnon jälkeen tuntemaan itseäni tarpeeksi varmaksi ja jollain tapaa valmiiksi, sillä tällä hetkellä en voi sanoa olevani täysin varma omasta osaamisestani. Näihin pohdintoihin olin saanut kommentteja siitä, että tulevia asiantuntijoita tarvitaan, koska matkailu nimenomaan tulee muuttumaan vuosien aikana, mutta se tuskin koskaan katoaa, ja juurikin tämä on se pointti, miksi matkailualaa opiskellaan ja miksi matkailututkimus ja sen opinnot ovat tarpeellisia. Työn kautta oppii varmasti, ja sen olen todennut esimerkiksi alemman tutkintoni ohessa töitä tehdessäni, mutta en varmasti voisi käyttää samanlaista ammattitaitoa ilman matkailututkimuksen ja restonomin opintoja. Myös yksi lohtuttava lause löytyi kommenteista: 

''Asiantuntijana et ole koskaan valmis. Opinnoissa saat paljon tärkeitä työkaluja asiantuntijuuden toteuttamiseen, mutta sisällöllinen asiantuntijuus karttuu jatkuvasti muuttuvan maailman mukana.''

Välillä turhauttaa, pelottaa ja jännittää, mutta ainakaan ei kaduta hetkeäkään, että valitsin matkailututkimuksen opinnot. Mua ainakin helpottaa tieto siitä, että on osaavia ihmisiä, joiden tavoitteena on tehdä matkailusta mahdollisimman ekologista ja kestävää kaikilta osa-alueilta, ja sen kautta mahdollistaa matkustaminen vielä vuosienkin päästä. Toivottavasti pian mä olen yksi näistä!

Kilpisjärvi

Tällä viikolla sain vihdoin toteutettua yhden pitkäaikaisista haaveista, nimittäin reissun ihan Lapin pohjoisosiin. Vaikka yli vuoden olen täällä Napapiirin yläpuolella jo viihtynyt, en kuitenkaan ehtinyt vuoden aikana käydä Yllästä korkeammalla, joten jo loppukesästä varattiin majoitukset ja tiistaina lähdettiin ajelemaan kohti Kilpisjärveä. Ruska saapui tänä vuonna jo hieman ajoissa, joten oltiin paikalla aivan täydelliseen aikaan, sillä mahtavimmat ruskamaisemat olivat juuri saapuneet. 

Matkaan Rovaniemeltä Kilpisjärvelle meni reippaasti yli seitsemän tuntia pysähdyksineen. Yleensä pidemmillä automatkoilla en jaksa katsella maisemia kovinkaan ahkerasti, ja autolla matkustaminen on usein tosi puuduttavaa, mutta tällä kertaa näin ei todellakaan ollut. Erityisesti koko matka Muoniosta Kilpisjärvelle oli niin upea, ja muutamaan otteeseen jouduttiin tekemään kuvauspysäkkejä jo ennen kohteeseen saapumista.

Kilpisjärvellä majoituspaikkana toimi Majatalo Haltinmaa, joka osoittautui aivan täydelliseksi meidän neljän hengen reissuporukalle. Pieni mökki majoitti meidät hyvin kahdeksi yöksi, ja isona plussana oli myös oma sauna! Vaikka oltiin paikalla ruskasesonkina, oli mökillä hintaa vain 29€/hlö/yö, joka ainakin tuntui todella edulliselta. Sijainti oli aivan täydellinen eikä muutenkaan paikasta löytynyt kyllä mitään moitittavaa.

Ensimmäisenä iltana jaksettiin tehdä vielä pieni iltakävely mökin lähimaisemissa, ja käytiin mm. Tsahkalin vesiputouksella, joka oli vain muutaman kilometrin päässä. Koko ajomatkan oli ollut aika pilvistä, mutta illaksi sää selkeentyi ja loppuillan saatiinkin nauttia jopa auringonpaisteesta.

Keskiviikkona koitti kauan odotettu Saana-tunturin huiputus. Vaikka olen jo muutamallakin eri tunturilla Lapissa päässyt käymään, ei niitä voi mitenkään verrata tähän. Matka tunturin huipulle ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei kuitenkaan liian rankka, ja taukojen avulla selvittiin siitä noin neljässä tunnissa. Ihan mahtavia maisemia, ja maisemat noin puolivälistä olivat kyllä jopa vielä hienommat kuin tunturin huipulta.

Olin kuullut ennen reissua moniltakin eri Kilpisjärvellä käyneiltä, ettei sieltä löydy ihan hirveästi mitään tekemistä ja muutama päivä siellä riittää ihan varmasti. Mä olisin kyllä voinut viettää tuolla vaikka viikon, ehdottomasti pakko päästä käymään uudestaan myös talvella ja kesällä!